Teksti ja kuva: Heini Saraste
Natalia Mazunina, 29, Diana Goleva, 17, Vsevolod Popov, 17 ja Fedor Lysikov, 18, osallistuvat Perspektiva-järjestön luovan ilmaisun kurssille Moskovassa. He ovat innoissaan.
Nuoret kirjoittavat, esittävät ja ohjaavat näytelmiä. Osa nuorten kirjoittamista teksteistä pääsee eteenpäin ammattilaisten käsiin ja esitetään oikeasti oikealle yleisölle. Myös Voihan vammainen -kirja joutui tai pääsi nuorten käsittelyyn.
– Itsevarmuus kasvaa, kun saa nähdä oman tekstinsä elävän esityksen, kertoo Vsevolod Popov.
Sekä Vsevolod että hänen paras ystävänsä Fedor ovat näkövammaisia ja opiskelevat lukiossa. Nuoret miehet ovat opiskelleet Perspektivassa myös itsenäistä liikkumista. Tarkoituksena on oppia liikkumaan metrolla ja kaupungilla. Siinä sitä haastetta riittää, koska Moskova on valtava. Toistaiseksi kävelyillä on ollut mukana äiti. Nyt kursseilla äiti siis karistetaan kannoilta.
Natalia Mazunina (kuvassa oikealla) toimii esikuvana nuoremmille kurssilaisille. Melko vaikeasti CP-vammainen Natalia on tehnyt väitöskirjan aiheesta ”Tiedotusvälineitten rooli vammaisten ihmisten integraatiossa”. Työpaikkaa Natalia ei ole vielä löytänyt; nuorten työllistyminen ylimalkaan ei ole kovin helppoa Venäjällä.
Kurssilaiset osallistuivat Voihan vammainen -kirjan venäjännöksen kritisointiin. Yllättävän paljon sanat ja niitten merkitykset olivat samoja. Esimeriksi, vaikka termiä invalidi käytetään Venäjällä vielä usein, osa nuorista piti sanaa vanhentuneena. He esittävät käytettäväksi ilmaisua, ihminen, jolla on liikuntavamma.
Edelleen, myös kääpiö on huono sana Venäjällä. Ja kun sokeaa halutaan loukata, kutsutaan valkoista keppiä oksaksi. Yksi loukkaamisen ilmaisu on puhua vain tuoleista. Että tilaisuudessa oli niin ja niin monta pyörätuolia. Ei kai kyse ole vain tyhjistä tuoleista!