vammaiset naiset

Vihdoinkin Sambia!

Teksti: Veera Pensala

Kuva: Liisa Huima

Kynnys aloitti Marttojen kanssa loppuvuodesta 2020 vammaisten naisten ja tyttöjen tukemiseen keskittyvän kehitysyhteistyöhankkeen Sambiassa. Kuten kaikissa Kynnyksen hankkeissa, paikallinen kumppani on vammaisjärjestö, jonka työntekijät ovat itse vammaisia ihmisiä. Erilaisten viivytysten ja vaikeuksien jälkeen yhteistyö on lähtenyt upeasti käyntiin.

Lisärahaa Afrikkaan

Kaikki lähti uuden hankkeen kanssa liikkeelle siitä, kun ulkoministeri Pekka Haaviston myötävaikutuksella kehitysyhteistyöjärjestöille myönnettiin lisärahoitusta Afrikkaan. Kynnys päätti aloittaa rahoilla uuden hankkeen Sambiassa. Homma tyssäsi tosin heti alkuunsa, kun korona pisti koko maailman sekaisin – samoin kuin Kynnyksen koko kehitysyhteistyön.

Suunnittelua etänä

Koronan myötä suunnitelmat matkustamista ja uuden hankkeen yhteisestä suunnittelemisesta Sambiassa kariutuivat. Tutustuminen paikalliseen vammaisjärjestöön tapahtui etänä Zoomissa missä pikkuruutujen kautta tihrustimme toisiamme. Vaikka suunnitelmat saatiin valmiiksi, jännitys oli hirmuinen. Sambia kiikkuu korruptiolistojen kärjessä ja mietimme, kuinka saatamme lähettää rahaa maahan, joiden ihmisiäkään emme ole koskaan tavanneet. (Pieni juonipaljastus: sama järjestö oli tehnyt 10 vuotta aiemmin KynnysKinon kanssa yhteistyötä, eli jonkinlainen luottamus oli sentään olemassa.)

Hanke käynnistyy

Lokakuussa 2020 Vammaiskumppanuus näytti suunnitelmillemme vihreää valoa, ensimmäinen rahalähetys 15 000 € lähti Sambiaan. Yhteistyö käynnistyi virallisesti ja peukut nostettiin pystyyn. Ensimmäiset koulutukset Sambiassa järjestettiin vammaisille naisille heidän oikeuksistaan, tasa-arvoisesta ja inklusiivisesta yhteiskunnasta. Samoihin koulutuksiin osallistuivat virkamiehetkin – koulutuksen yksi tavoite oli tuoda yhteen vammaisia ja vammattomia ihmisiä. Siis inkluusiota kirjaimellisesti!

Reippaat naisryhmät

Vaikuttamistyön, koulutusten, neuvonnan ja monen muun toiminnon lisäksi hankkeessa tuetaan naisten omia ryhmiä. Moni niistä tähtää toimeentulon kasvattamiseen. Mukunin kylässä toimii yksi aktiivisista ryhmistä, jota Rhoda Shiambwede vetää. Hän on tarmokas nainen, joka on rakentanut oman talonsa paikallisen kahvinmakuisen juoman myynnistä ansaitsemillaan rahoilla. Rhoda haluaa ottaa naiset mukaan kahvintuotantoon ja tarjota näin muillekin mahdollisuuden tuloihin. ’’Ensin pavut ostetaan lähialueilta, siten kuivataan, jauhetaan ja pussitetaan myytäväksi’’, opettaa Rhoda naisille tapaamisessa.

Täysin purjein eteenpäin

 Sambian hanketta pyörittää paikallinen vammaisjärjestö Vilole. Sen toiminnanjohtaja Musola on puuhanainen, jonka koko yhteisö (ja ulkopuolinenkin yhteisö Lusakassa asti!) tuntee. Kaksi reipasta naista Martha ja Ruth hoitavat mm. naisryhmien toimintaa ja nuoret miehet Teddy ja Chuchi vastaavat viestinnästä. Alick ja Stanley hoitavat taloutta, Timothy ajaa autoa ja Geoffrey pitää toimiston kunnossa. Tällä porukalla on mahtavan hyvä jatkaa. Aloitimme pienesti 2020, kasvatimme toimintaa 2021 – kunnes vuoden 2022 alussa alkoi uusi nelivuotinen hanke ja nyt menemme täydellä vauhdilla eteenpäin.

Faktalaatikko:

Hankkeen nimi: Sambian vahvat vammaiset naiset ja tytöt – Women and Girls with Disabilities Enabled Project (WODEP II)

Hankkeen toteuttajat: Kynnys, Martat ja Vilole Images Productions – Women and Girls Disability Rights of Zambia

Hankkeen kesto: 2019–2021

Hankealueet: Livingstone ja Zimba (Southern Province), Mumbwa (Lusaka Province), Kabwe (Central Province), Samfya and Mansa (Luapula Province).

Hankkeen kesto: 2022-2025

Budjetti: 200 000 €

Hyödynsaajat: 630 vammaista naista ja miestä. 810 päättäjää, opettajaa, yhteisöjohtajaa, järjestötyöntekijää ja toimittajaa.

Tärkeimmät toiminnot: Koulutukset (mm. peruselämäntaidot, kotitaloustaidot, seksuaali- ja lisääntymisterveys) ja tietoisuuden lisääminen vammaisoikeuksista vammaisille naisille ja heidän perheilleen. Naisryhmien tukeminen. Päättäjien, viranomaisten ja yhteisön johtajien tietoisuuden lisääminen ja kouluttaminen vammaisoikeuksista ja inkluusiosta.

Etualalla hymyilevä nainen mekossa ja hänen taustallaan paikallista väkeä
Mukuni-kylän naisten ryhmä ja Musola Catherine Kaseketi. Taustalla vasemmalta Silvia Siazunge, Mable, Magret Mashoko ja Royce Mwanza.

 

 

 

Lähisuhdeväkivaltaa kokeneita naisia tuetaan Kirgisiassa

Kirgisiassa kumppanimme vammaisten naisten järjestö Raventsvo on muuttanut uusiin tiloihin, jotka ovat aiempaa esteettömämmät. Myös lähisuhdeväkivaltaa kohdanneille vammaisille naisille suunnattu turvatalo Bishkekin alueella on muuttanut kerrostalohuoneistosta omakotitaloon salaiseen osoitteeseen. Siellä on esteettömät ja aiempaa tilavammat tilat toipumiseen ja uudelleen elämän rakentamiseen

 

Tummatukkainen nainen istuu pöydän ääressä
Sveta

Oheisessa kuvassa on Sveta, joka vastaa turvakodin toiminnasta. Viranomaisten ja omaisten kanssa tehdään läheistä yhteistyötä, ja suhteet perheisiin pyritään luomaan uudelleen, vaikka paluu kotiin ei aina ole mahdollinen.

Viime vuosina lähisuhdeväkivallan vastainen työ on lisännyt maanlaajuista tunnettavuuttaan ja yhä useampi uhri tai uhrin tuttu on löytänyt Raventsvon tukiverkoston. Turvatalon lisäksi Ravenstvolla on ollut koronaepidemian alusta asti käytössä hotline -numero, jonka kautta on voitu auttaa ja tukea väkivaltaa kohdanneita naisia.

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

Suyunbai oppi puhumaan yleisön edessä

Suyunbai Mandayim kertoo:

”Olen kotoisin Oshista Uzgenin alueelta. Olen 19-vuotias ja Chynar-säätiön jäsen. Opiskelen nyt 3. vuotta ohjelmoijaksi Oshin teknillisessä yliopistossa Osh Oblastissa. Ravenstvo-järjestön ansiosta olen parantanut taitojani monilla elämänalueilla. Osallistuin itsenäisen elämän kesäleirille. Opin siellä paljon uutta, esimerkiksi sen, mitä sukupuolten välinen tasa-arvo on.

Voin sanoa, että Ravenstvon tapahtumiin osallistumisesta saamani tieto antoi toivoa elämääni. Ennen saamaani koulutusta ajattelin, ettei minulla ole taitoja kommunikoida ympärilläni olevien ihmisten kanssa. En uskaltanut osallistua yhteiskuntaan niin paljon kuin halusin.

Kesäleirin jälkeen näen itsessäni hyviä muutoksia. Ymmärsin, että jos ihminen todella pyrkii kehittämään itseään, hän onnistuu. Enää en epäröi astua esiin ja puhua yleisölle. Pystyn välittämään mielipiteeni täysimääräisesti yhteiskunnalle ja sain uutta toivoa elämääni. Tämä kaikki on tulosta saamastani koulutuksesta.

Muistan, miten kesäleirin aikana kirjoitimme tavoitteemme paperille. Nyt aikaa on kulunut ja tavoitteeni ovat toteutuneet. Tällä hetkellä yritän saada stipendin koulutustani varten. Joka tapauksessa, kukoistan. Esitän vilpittömän kiitoksen Ravenstvolle, järjestö muutti elämäni.”

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

Hymyilevä tummatukkainen nainen katsoo kameraan
Suyunbai Mandayim

 

Kesäleiri auttoi Aidanaa itsenäistymään

Aidana Nuriyeva syntyi vuonna 2004  Kyzyl-Bagyshin kylässä, Jalal-Abadin alueella.

Aidanalla on selkäydintyrä, jota yritettiin poistaa lapsena, mutta leikkaus ei onnistunut. Tähän mennessä hänelle on tehty 6 leikkausta.

– Kävin koulussa usean vuoden ajan. Pärjäsin aina hyvin, sain stipendejä, olin luokkani presidentti ja niin aktiivinen kuin vain ikinä pystyin, hän kertoo nauraen.

Menestyksestään huolimatta Aidana ei ole toistaiseksi päässyt jatkamaan korkeakouluun. Hän on kuitenkin käynyt monia vammaisille naisille suunnattuja kursseja, kuten Ravenstvon itsenäisen elämän kesäleirin kesällä 2021 ja sen osana koulutuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä.

– Leirin ansiosta opin paljon naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista. Koulutukset ovat muuttaneet elämääni monella tavalla. Aiemmin ymmärsin esimerkiksi sanan väkivalta vain seksuaalisena väkivaltana. Mutta yhtä tärkeää oli tajuta, että jokaisella meistä on oikeus saada koulutus, ammatti ja kehittää kykyjämme.

Aidana kertoo, että jo kouluvuosina opettajat sanoivat hänelle, että vammaisella tytöllä on vain rajalliset mahdollisuudet, erottivat hänet ikätovereistaan, eivätkä antaneet mahdollisuutta osallistua sosiaalisiin tapahtumiin. Tämä järkytti häntä kovasti.

Koulutusta saatuaan hän ymmärsi joutuneensa myös taloudellisesti hyväksikäytetyksi.

– Kiitos Ravenstvon toiminnan, tiedän nyt oikeuteni ja olen oppinut vaatimaan yhteisöltä mitä tarvitsen. Luulin ennen, että eläkkeeni on vanhempieni omaisuutta, joten en koskaan ostanut mitä halusin. Tämän koulutuksen jälkeen aloin hoitaa itse omia raha-asioitani.

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

Nainen nojaa kättään poskeensa ja kuuntelee. Hänellä on päässään värikäs hattu
Aidana Nuriyeva

Sitora johtaa omaa järjestöään

Sitora Kurbonova johtaa Safoi Konibodom -järjestöä Sughdin alueella.  Hän osallistui pitkään säännöllisesti vammaisjärjestö Ishtirokin hankkeisiin. Kokemustensa seurauksena hän perusti oman kansalaisjärjestön yhdessä muiden vammaisten ihmisten kanssa ja on jatkanut menestyksekästä työtä sen johdossa.

Sitora osallistuu edelleen myös vammaisten naisliikkeen toiminnan laajempaan kehittämiseen Tadžikistanissa. Vammaisille naisille ja tytöille räätälöimissään koulutuksissa hän hyödyntää esimerkiksi Kynnykseltä ja sen kumppanijärjestöiltä saatuja oppeja.

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

Nainen liila takki päällään istuu pyörätuolissa ja katsoo kameraan
Sitora Kurbonova.

Gulnur Turapova on Kirgisian ensimmäinen pyörätuolia käyttävä opettaja

Gulnur oli yksi vammaisten naisten järjestyksessään 7. itsenäisen elämän leirin osallistujista Kirgisiassa. Hän on 41-vuotias kolmen lapsen äiti ja koulutukseltaan biologi. Hän halvaantui onnettomuudessa vuonna 2017.

Gulnur kertoi leirillä, miten onnettomuus oli täysin muuttanut hänen ja hänen perheensä elämän. Hän ei kuitenkaan aiokonut luovuttaa.

– Tapasin Gulmiran Ravenstvo-järjestöstä vuonna 2018 toisen upean naisen Gulzarin kautta. Tapasimme hotellissa Bishkekissä, jossa Ravenstvo järjesti koulutusta vammaisille naisille. Osallistuin itse siellä ihan toiseen tilaisuuteen, mutta tapaamisen myötä sain kutsun itsenäisen elämän koulutukseen selkäydinvammaisille naisille. Sitten Gulmira kutsui minut myös vammaisten naisten kesäleirille Issyk-Kul -järven rannalle. Siellä järjestettiin koulutusta, opimme vammaisuuden käsitteestä ja tietenkin meillä oli hauskaa yhdessä.  Leirillä oli elämääni suuri vaikutus.

Opittuaan leirillä oikeuksistaan Gulnur uskalsi hakea opettajan virkaa koulusta Narynin kaupungissa. Kuukausien taistelun ja järjestelyjen jälkeen hän sai paikan!

– Totta kai koulun johto oli ensin aivan järkyttynyt, eikä voinut kuvitellakaan minua opettamassa. He vastustivat asiaa loppuun saakka, eivätkä uskoneet, että opettaja voisi käyttää pyörätuolia. Vetosin YK:n vammaissopimukseen ja lopulta oikeuksiani ja minua kunnioitettiin. Itse vammainen asianajaja Tolkunbek Isakov auttoi minua tapauksen käsittelyssä.

Gulnur aloitti työnsä etänä koronan vuoksi. Syyskuussa hänet kutsuttiin myös lukioon luennoimaan tietokoneohjelmoinnista ja vieraista kielistä. Hän on lisäksi perustanut Nukura-säätiön ja toivoo voivansa jatkaa työtä vammaisten ihmisten hyväksi.

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

hymyilevä nainen keltaisessa hupparissa
Gulnur Turapova

 

Naisten on arvostettava itse itseään!

Teksti ja kuva: Heini Saraste

– Vammaiset naiset eivät itse arvosta itseään, se on yksi ongelmien pääsyy, sanoo Indonesiasta Jaavan saarelta kotoisin oleva Dwi Ariyani.

 Dwi itse nai miehen, joka on kotoisin matriarkaalisen kulttuurin kansasta. Se onkin mielenkiintoista.

Indonesian Jaavan saarelta kotoisin oleva Dwi tarkoittaa kakkosta.

– Niin, nimeni on todella numero kaksi, Dwi Ariyani Meidän maassamme Jaavalla lapset saavat toisinaan nimensä syntymäjärjestyksensä mukaan.

Dwi on kaksilapsisen perheen nuorimmainen. Korkeasti koulutettu Dwi on elänyt vammaiseksi naiseksi poikkeuksellisen elämän. Hänen pääaineenaan Jaavan pääyliopistossa oli taloustiede, hän sai hyvän työpaikan ja asui itsenäisesti vuosia. Hän on myös mennyt naimisiin ja saanut lapsen.

Hän uskoo vahvasti vammaisten kannalta parempaan Indonesiaan, vaikka ongelmat ovat edelleen valtavat.

– Suurin niistä on itsearvostuksen puute. Ympäröivät asenteet vaikuttavat siihen, että vammaiset naiset eivät opi kunnioittamaan itseään, Dwi pohtii YK:n vammaisten osapuolten kokouksen väliajalla.

– Naiset pitävät itseään kynnysmattoina ja tyytyvät todella vähään. Naisia mitätöidään, mutta myös he itse mitätöivät itseään. Mikään ei muutu, jos naiset eivät ala itse puolustaa itseään, Dwi hymyilee ja on voimakkaasti läsnä.

Jaavan kaltaisessa hyvin patriarkaalisessa maassa muutos vie aikaa. Hyvin tyypillisesti myös vammaisten omissa kokouksissa, naiset ovat kahvinkeittäjiä ja miehet puhuvat.

Dwin oma avioliitto on kuin sadusta. Hän tutustui mieheensä vammaisjärjestöjen workshopissa, missä mies työskenteli vapaaehtoisena.  He rakastuivat oitis. Rakkauden tiellä oli kuitenkin monta estettä, eikä vähin ollut se, miten miehen perhe hyväksyy Dwin vammaisuuden.

– Laadimme strategian ja noudatimme sitä. Ensin tutustutimme perheemme toisiinsa netin välityksellä. Olimme ehtineet seurustella jo kolme vuotta, ennen kuin tuleva mieheni vei minut näytille. Yllättäen kaikki sujui sitten paremmin kuin osasimme odottaa.

Miehen suvun perinteisiin liittyy kuitenkin yksi erittäin yllättävä seikka.  Mies kuuluu Sumatran ylängöillä elävään perinteisesti maailman matriarkaalisimpaan Minangkabaut-heimoon. Perinteet sallivat naiselle melko hyvät mahdollisuudet edetä yhteiskunnassa verrattuna patriarkaalisiin kulttuureihin.

On ollut todella mielenkiitoista tutusta tällaiseen ihmiseen ja tällaiseen sukuun, kun Dwin oma kulttuuri on hyvin patriarkaalinen. Mitä törmäyspintoja tällainen asetelma saa aikaan, se jää vielä arvoitukseksi, sillä Dwin on kiirehdittävä kokoukseen.

Dwi Ariyani osallistui viime vuona YK:n vammaisten osapuolten kokoukseen New Yorkissa. Nyt sama kokous pidettiin kesäkuussa ja sinne osallistui myös Kynnyksen ja Abiliksen vahva edustus.

Ilmastonmuutos koskettaa myös Indonesiaa.  Pääkaupunki Jakarta vajoaa arvioiden mukaan jopa 25 senttiä vuodessa. Uppoamisen suurimpana syynä ovat pohjavesivarkaudet, sillä vesijohtovettä ei riitä koko kaupungin tarpeisiin.

Tule mukaan tukemaan toimintaamme ja ryhdy kummiksi vammaiselle naiselle osoitteessa: www.kynnys.fi.

Juttu on ilmestynyt muokattuna Voima-lehden Globe-liitteessä.

Dwi Ariyani