Vammaisten naisten voimaantumisen tukemista Etiopiassa

Teksti ja kuvat: Eija Rautakorpi

Dibabe Bacha

Maaseudulla kasvanut Dibabe sokeutui täydellisesti 8 -vuotiaana etenevän silmäsairauden vuoksi. Silmähoitojen vuoksi perhe muutti Addis Abebaan, jossa ilmeisen sitkeän luonteensa ja perheensä tuen vuoksi Dibabe kävi ensin integroitua koulua ja myöhemmin opiskeli yliopistossa sosiaalipolitikkaa, sosiologiaa ja sosiaaliantropologiaa. Sillä, että Dibabe sai opiskella integroidussa koulussa, on ollut hänen mukaansa suuri merkitys hänen elämänpolkunsa etenemisen suhteen. Koulu toi mukanaan mahdollisuuden sosiaaliseen elämään ja avioliiton solmimiseen. Lapsiakin on kolme, joista nuorin kolmevuotias. Tällä hetkellä tämä aikaansaava äiti ja johtaja opiskelee työnsä ohella yliopistossa johtamista ja on lähellä valmistumista myös näiden opintojen suhteen.

Sokean Dibaben tie Etiopian Vammaisten Naisten järjestön EWDNA:n toiminnanjohtajaksi on ollut pitkä mutta päämäärätietoinen. Hän aloitti työt järjestön sosiaalityöntekijänä ja toimi siinä tehtävässä kymmenen vuotta ennen kuin siirtyi toiminnanjohtajaksi vuonna 2017.

Vammaisilla naisilla ei yleensä ole muuta tietä työllistymiseen kuin onnistua saamaan työpaikka valtionhallinnosta, Dibabe sanoo. Sekään ei vielä takaa, että työskentelyolosuhteet olisivat inhimilliset. Dibabe kertoo esimerkin liikuntavammaisesta naisesta, jonka työpaikalla ei ollut esteetöntä pääsyä wc:hen. Nainen ei käyttänyt kahdeksaan vuoteen työpäivänsä aikana wc:tä! Vammainen työntekijä voi jäädä myös esimerkiksi kuulovamman vuoksi keskeisen työtä ja työyhteisöä koskevan informaation ulkopuolelle: hänelle ei esimerkiksi kerrota mahdollisuudesta lomiin tai lounastaukoihin. Syrjintä voi olla tahallista, tahatonta tai välinpitämättömyyttä.

Vuosien aikana vammaisten naisten järjestöstä on kasvanut merkittävä vaikuttaja ja se on edelleen Etiopian ainut kansallinen vammaisten naisten järjestö. Suomesta sen toimintaa rahoittaa Kynnyksen lisäksi Abilis-säätiö sekä Martat. Dibabe näkee, että toiminnanjohtajana hänen tärkein tehtävänsä on antaa ääni yhteiskunnan äänettömille ja hiljaisille eli vammaisille naisille.

Järjestöä uhkaa tällä hetkellä oman pienen toimitilansa purku. Dibaben unelmana onkin rakennuttaa johtamalleen järjestölle oma esteetön toimitalo, joka olisi naisten oma turvapaikka. Paitsi, että siellä saisi kuntoutusta, apuvälineitä ja niiden huoltoa, se olisi myös psykososiaalisen tuen keskus. Toisena haaveenaan hän toivoo, että jonain päivänä Etiopian parlamentissa olisi edustaja, joka ajaisi vammaisten asioita, täyttä inkluusiota ja tasa-arvoa.

Keskustelumme lopuksi Dibabe haluaa korostaa ”ei mitään meistä ilman meitä” -periaatetta kaikessa vammaisia koskevassa toiminnassa ja päätöksenteossa. Hän painottaa itsetuntemuksen ja itsensä johtamisen kykyä; joskus tärkeintä voi olla, että katsoo asioita positiivisen lähestymistavan kautta ja avoimin mielin sekä muuttaa omia asenteitaan. Toisten kuunteleminen on johtajankin tärkeimpiä työkaluja. Eikä epäonnistumista kannata eikä voi pelätä; se on paras tie menestykseen.

Hymyilevä nainen katsoo kameraan
Dibabe Bacha

 

Alayka Ashwnafi

Kuoppaisen kujan päässä on kapea aaltopeltiportti, josta pääsemme pienelle sisäpihalle. Mutaisella pihalla on pyykkejä naruilla roikkumassa ja lukemattomia tynnyreitä, ilmeisesti veden varastointia varten. Molemmin puolin pihaa on ovia, joista pääsee sisään asuntoihin. Myöhemmin kuulemme, että asuinnoissa asuu vain naisia ja lapsia.

Olemme tulleet tapaamaan 24 -vuotiasta Alaykaa, jonka ”avustaja-sisko” opastaa meidät oikealle ovelle. Huone, johon ovesta suoraan saavutaan, on hyvin pieni ja siisti. Asunto koostuu yhdestä huoneesta, joka on jaettu verholla kahteen osaan. Yhdessä nurkassa on keittiöntapainen sekä jääkaappi. Tilassa on matalia jakkaraistuimia, sohvapöytä, TV sekä patja lattialla. Alayka on saanut kaupungin omistaman asunnon vuosi sitten. Kalusteet hän on saanut kirkon kautta, jossa hän käy päivittäin yhdessä avustajansa kanssa. Myös Etiopiassa hyvin harvinainen apuväline, sähköpyörätuoli, on saatu lahjoituksena. Tosin sen itsenäinen käyttäminen kuoppaisilla teillä on lähes mahdotonta.

Liikuntavammainen Alayka asuu yhdessä vielä koulua käyvän Wagayen (17v.) kanssa. Wagaye toimii hänen avustajanaan ja Alayka kutsuu häntä siskokseen. Vanhemmat ovat kuolleet, mutta Alaykalla on nuorempi veli, joka käy yliopistoa Alaykan antaman pienen tuen turvin. Alayka haluaisi itsekin opiskella mutta liikkumisen haasteet sekä käsien toimintarajoitteet ovat käyneet ylivoimaiseksi. Nuori nainen opiskeli muotisuunnittelua mutta keskeytti muutaman kuukauden jälkeen. Myös tietojenkäsittelyopinnoille kävi samoin. Nyt hän haaveilee, että voisi työllistää itsensä jonkin pienen yrityksen turvin, mitä se voisi olla, on vielä harkinnan alla. Selvää on kuitenkin, että yrittämisen halua ja haaveita löytyy.

EWDNA:n toiminnan Alayka löysi vuonna 2021. Sitä kautta hän on saanut järjestön sosiaalityöntekijän apua mm. suosituskirjeiden laatimiseen. Ilman valtion virastoille osoitettuja suosituskirjeitä on vaikea saada minkäänlaista apua asumiseen, toimeentuloon, terveydenhoitoon tai koulutukseen pääsemiseksi. Suosituskirjeet paitsi helpottavat palvelun saamista myös auttavat taloudellisesti. EWDNA:n kahviseremonia-vertaistukitilaisuuksissa Alayka pääsee käymään liikkumisvaikeuksien vuoksi harvoin mutta ne ovat olleet hänelle tärkeitä, koska siellä voi keskustella kaikista vammaisen naisen elämään liittyvistä asioista. Sitä kautta hän on saanut myös uusia ystäviä. Nykyään ystävät tulevat hänen luokseen ja saavat varmasti yhtä lämpimän vastaanoton kuin me saimme; sekä etiopialaista kahvia popcornien kera.

2 tyttöä katsoo hymyillen kameraan. Toisella on tumma huppari ja toisella kirjavat vaatteet.
Alayka (vas.) ja Wagaye

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Lue lisää ja tule kummiksi osoitteessahttps://kynnys.fi/liity-kummiksi/.

Vammaisjärjestöön liittyminen antoi äänen äidille ja tyttärelle

Tapaamme 18-vuotiaan Yordanos Sefiwin, jolla on kehitysvamma, ja hänen äitinsä Yeshihareg Abrean

Yeshihareg kertoo: ”Kun liityimme EWDNA:n, näin suuren muutoksen tyttäressäni. Olemme molemmat muuttuneet. Olemme olleet EWDNA:n jäseniä vuodesta 2002. Ennen liittymistämme kohtasimme monia haasteita. Emme kumpikaan olleet tietoisia vammaisuudesta. Kuultuani EWDNA:sta tapahtui merkittäviä muutoksia. Osallistuin ruoanvalmistuskoulutukseen, lisääntymisterveyskoulutukseen ja vammaisten oikeuksiin liittyvään koulutukseen. Varsinkaan minulla ei ollut tietoa vammaisten oikeuksista. Luulin aiemmin, ettei vammaisilla ole oikeuksia.

Mitä tulee kahvisessioihin, ne lisäsivät meidän kummankin itseilmaisukykyä. Kun tyttäreni aiemmin puhui, hänen äänensä ei ollut tarpeeksi kova kuultavaksi. En edes ymmärtänyt, mitä hän yrittää kertoa. Kuitenkin, kahvisessioissa saimme itseluottamusta. Aiemmin tunsin oloni epämukavaksi, koska tyttäreni on vammainen. Ajattelin, etten voi kommunikoida muiden kanssa tyttäreni vamman vuoksi. EWDNA:n ansiosta tulin kuitenkin tietoisemmaksi vammaisten oikeuksista.

Kun käytimme taksia liikkuessamme, kuljettajat eivät antaneet tyttäreni istua penkillä, ja minä olin hiljaa. Emme kumpikaan osanneet vastustaa tällaista syrjintää. Aikaisemmin jouduimme odottamaan taksijonossa melko pitkään. Mutta nyt meidän ei enää tarvitse sietää pitkiä taksijonoja kuten ennen, koska aloimme käyttää EWDNA:n palveluita.

Tyttäreni ei aiemmin tuntenut kotiseutuaan tai kouluaan kunnolla. Nyt hän kulkee luottavaisesti kouluun joka päivä ilman apua. Hän on saanut paljon itseluottamusta ja itsenäisyyttä. Minulle on suuri ilo, että kahvisessio on edelleen säännöllinen osa rutiiniani ja tyttäreni on erittäin ylpeä EWDNA:n jäsenyydestä.

Kahvitilaisuudet ovat olleet meillle suuri tuen ja ymmärryksen lähde. Jaamme niissä kokemuksia ja opimme toisiltamme. Ohjelma on myös tarjonnut arvokkaita resursseja ja tietoa vammaisten lasten palveluista, jotka ovat antaneet meille mahdollisuuden tehdä päätöksiä perheemme puolesta.”

Yordanos kertoo: ”Olen osallistunut kahvisessioihin säännöllisesti ja EWDNA:n jäseneksi liittymisen jälkeen meille on tapahtunut paljon. Aiemmin äitini jätti minut kotiin ja meni asioilleen, mutta nyt olen hänen mukanaan, kun hän lähtee jonnekin. Kaikki muutokset johtuvat siitä, että olen liittynyt EWDNA:n jäseneksi. Haluankin kutsua kaltaisiani vammaisia ​​ystäviäni liittymään EWDNA:n, jotta hekin tuntisivat olonsa hyväksi. Olen saanut täältä myös uusia ystäviä.”

Tytär ja äiti katsovat hymyillen kameraan. Taustalla toimisto
Yordanos Sefiwi ja Yeshihareg Abrea

 

Maailma kylässä -festivaalin teemana on tänä vuonna rohkeus. Vammaiskumppanuuden jäsenet, globaalissa etelässä työskentelevät vammaisjärjestöt, kohtaavat jatkuvasti työssään tavallisia ihmisiä, joiden rohkeus muuttaa maailmaa. Jaamme toukokuun aikana näiden ihmisten tarinoita. Tule Suvilahteen 25.–26.5.kuulemaan lisää!

#rohkeus

#Vammaiskumppanuus

#MaailmaKylässä

”Vammaisjärjestöiltä opin puolustamaan oikeuksiani!”

”Nimeni on Yemiserach Mola. Minulla on kuulovamma ja liityin EWDNA:n toimintaan noin kolme vuotta sitten. Osallistuin säännöllisesti kahviseremonioihin. Elämäni on muuttunut paljon sen jälkeen, kun liityin EWDNA:n jäseneksi. Yksi avainasia on, että tämä on oikea paikka oppia vammaisten oikeuksista. Kuulovammat eivät vähennä kykyäni puolustaa itseäni ja sitä, mikä on oikein. Olen päättänyt voittaa kaikki tielleni tulevat esteet ja varmistaa, että ääneni kuullaan.

Osallistuin seksuaaliterveyskoulutukseen. Se opetti minulle kuinka toimia raskausaikana, kuinka säilyttää terveytensä ja jakaa tietoni muille kuuroille ja kuulovammaisille naisille, jotka tarvitsevat informaatiota näistä asioista. Kävin myös johtamiskoulutuksessa. EWDNA opetti minulle, kuinka puolustaa sitä, mikä on oikein ja elää elämääni.

Kerron teille yhden esimerkin työpaikaltani. Aina aiemmin, kun menin kysymään mitä tahansa asiaa sen koulun johdolta, jossa työskentelen, he eivät kohdelleet minua kunnioittavasti. He ajattelivat, etten huomaa sitä, koska en kuule heidän ääntään. Mutta kun liityin EWDNA:n, opin puolustamaan oikeuksiani ja aloin vaatia niitä. Kerroin heille, että minä olen kuuro, mutta mieleni toimii hyvin. Sanoin, että jos he eivät kohtele minua kunnolla, vien asian oikeuteen. Sen jälkeen he järkyttyivät, pyysivät anteeksi ja antoivat minulle oikeanlaisia palveluita.

Meillä on monesti haasteita myös viittomakielen tulkkien kanssa, koska usein he kääntävät mitä haluavat, eivät sitä, mitä sanoin. Toivon, että myös EWDNA voisi käsitellä tätä asiaa koulutuksen avulla.

Olen kiitollinen yhdistysten antamasta tuesta ja ohjauksesta, joka on antanut minulle mahdollisuuden puolustaa oikeuksiani, ja arvostan myös Kynnyksen sitoutumista tähän arvokkaaseen koulutukseen, joka vahvistaa taitojamme ja tietojamme.”

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Lue lisää ja tule kummiksi osoitteessahttps://kynnys.fi/liity-kummiksi/.

Nainen viittoo kameralle. Taustalla näkyy toimiston seinä
Yemiserach Mola

 

Tule kummiksi vammaiselle naiselle!

Kynnyksen kummina saa mahdollisuuden tukea Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia naisia 

Tuella kummiohjelmassa mukana olevat kumppanijärjestöjemme naiset saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. He muiden muassa osallistuvat erilaisille kursseille ja koulutuksiin, saavat tietoa oikeuksistaan ja jakavat lopulta itse tietoa vammaisten henkilöiden oikeuksista yhteisössään.  

Kummi maksaa 10 tai 20 euroa kuukausittain Kynnys ry:lle. Maksut erääntyvät oman valinnan mukaan joko kerran vuodessa, puolivuosittain tai kuukausierinä. Näin kerääntyvät varat ohjataan kumppanijärjestömme tukemiseen. Kummi saa kerran vuodessa kirjeenvaihtona terveiset omalta nimetyltä kumminaiseltaan ja kuulee miten hänellä menee. Lisäksi kummiohjelmista lähetään yleistä tietoa kerran vuodessa kesäkirjeissä.  

Näin välitämme konkreettista infoa naisohjelmistamme Etiopiasta tai Keski-Aasiasta. Kummi pääsee kurkistamaan työhömme ja on mukana mahdollistamassa vammaisten naisten oikeuksien toteutumista maailmassa. 

Etiopialainen Etenesh Werku on ollut pitkään mukana kummiohjelmassa. Hän on kertonut kirjeissään muiden muassa yliopisto-opinnoistaan. Opiskelu on mahdollistunut hänelle yhteistyöjärjestömme EWDNA:n kautta. Järjestö lahjoitti näkövammaiselle Eteneshille nauhurin, joka auttoi häntä merkittävästi käytännön koulunkäynnissä, kuten opetuksen seuraamisessa. Vastoinkäymisiltäkään ei vältytty – sillä nauhuri varastettiin! Nyt Etenshillä kuitenkin on hyviä uutisia.  

– Olen todella iloinen, sillä olen viimein valmistumassa! EWDNA ja samalla Kynnys ovat tukeneet minua opiskelumateriaalien hankinnassa, siksi tämä oli mahdollista. Jotta saatoin opiskella ja saada elantoni, myin lisäksi lottokuponkeja. Valmistumiseni jälkeen haluan opettajaksi.  

Eteneshin kummi Sonja Ojala kertoo ajatuksiaan kummitoiminnasta. Hän liittyi mukaan toimintaan nelisen vuotta sitten kuultuaan Kynnyksestä Maailma kylässä -tapahtumassa.  

Erityisopettajan opintojensa myötä Ojala kertoo oppineensa entuudestaan hieman vammaisten henkilöiden asemaan ja kouluttautumiseen liittyvistä haasteista kehittyvissä maissa. Hän toteaa pitävänsä vammaisten henkilöiden omaa asiantuntijuutta Kynnyksen toiminnan tärkeänä lähtökohtana ja naisia voimaannuttavaa toimintaa erityisen merkityksellisenä.  

 – On ollut mukavaa saada kuulla kuulumisia Eteneshin elämästä ja hankkeen toiminnasta konkreettisesti hänen näkökulmastaan. Erityisen ilahduttavaa on kuulla, kuinka Etenesh on edennyt haaveilemiinsa yliopisto-opintoihin, saanut niissä tukea Kynnyksen tukemalta paikallisjärjestöltä ja kohtaamistaan haasteista huolimatta on nyt viimeistelemässä opintojaan. Voin suositella kummitoimintaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan kehitysyhteistyöstä. Se on helppo, palkitseva ja avartava tapa auttaa.  

Haluatko olla mukana auttamassa? Katso lisätiedot kummitoiminnasta: kynnys.fi/kehitysyhteistyo/tulekummiksi/ 

Etenesh hymyilee kuvassa johon on kirjoitettu myös teksti: I believe in myself

 

 

Banchigiza kiittää järjestöjä saamastaan tuesta

Nimeni on Banchigiza Adane. Olen näkövammainen nainen. Liityin EWDNA:n vuonna 2013 valmistuttuani yliopistosta. Aiemmin minulla ei ollut kokonaisvaltaista ymmärrystä vammaisuudestani. Turhauduin helposti vammani takia. Olen myös käynyt läpi monia ylä- ja alamäkiä yliopisto-opintojeni aikana.

EWDNA:n kahvihetket muiden vammaisten naisten kanssa saivat aikaan muutoksen. Uskon, että kahvisessioilla on ollut merkittävä rooli henkilökohtaisessa kasvussani ja kehityksessäni. Osallistuin myös erilaisiin EWDNA:n järjestämiin koulutuksiin, kuten vammaisten oikeuksia käsittelevään koulutukseen, johtamiskoulutukseen ja seksuaaliterveyskoulutukseen. Koulutuksissa ja keskusteluissa hankkimani tiedot ja taidot ovat antaneet minulle mahdollisuuden kannustaa muita vammaisia ​​naisia ​​osallistumaan EWDNA:n toimintaan. Nykyisin annan myös itse vapaaehtoisesti koulutusta.

Haasteet tavallaan kaksinkertaistuvat, kun tulin tietoisemmaksi oikeuksistani. Nykyisin näen kaiken oikeuksien näkökulmasta. Käytän koulutuksissa oppimaani käytännössä. Esimerkiksi työssäni opettajana minua katsotaan helposti alaspäin eikä uskota, että teen työni kuten muutkin tai ei olla valmiita palkkaamaan minulle henkilökohtaista avustajaa lain edellyttämällä tavalla. Vammaisoikeuksien tietojen avulla osoitin, että koulun on palkattava minulle avustaja. Kun ensimmäinen avustaja ei auttanut minua oikealla tavalla, haastoin koulun palkkaamaan toisen avustajan. Tämä kokemus opetti, kuinka tärkeää on puolustaa itseään ja oikeuksiaan. On voimaannuttavaa nähdä se vaikutus, jonka saavutin puolustamalla oikeuksiani ja vaatimalla tasa-arvoista kohtelua. Silti kohtaan edelleen uusia haasteita monissa eri tilanteissa.

Kaikki voimani tulee siitä, mitä EWDNA on tehnyt jäsentensä kapasiteetin vahvistamiseksi. Aina kun minulla on aikaa, tulen EWDNA:n ja jaan tietämykseni muille jäsenille kahviseremonioissa. Käytän kahvia terapiana, se auttaa lievittämään stressiä.

Epävarmuudesta ja haasteista huolimatta minulla on voimia voittaa esteet. Kokemukseni ovat opettaneet oppitunteja kestävyydestä ja sopeutumiskyvystä ja muokanneet minusta vahvemman yksilön.

Haluankin kiittää EWDNA:a uudesta, paremmasta versiosta itsestäni. EWDNA:n asiantuntemus ja Kynnyksen tuki ovat olleet ratkaisevassa roolissa itsetietoisuuden ja itseluottamukseni parantamisessa. Olen todella kiitollinen näiden järjestöjen omistautumisesta ​​ja sitoutumisesta.

Pitkätukkainen nainen katsoo suoraan eteensä. Taustalla EWDNA:n toimisto.
Banchigiza Adane

#TekojenTiistai: Kehytyötä Etiopiassa

On #TekojenTiistai! Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Lue lisää ja tule kummiksi osoitteessahttps://kynnys.fi/liity-kummiksi/.

 

Etiopiassa kumppanimme EWDNA on alkuvuodesta 2023 järjestänyt muiden muassa koulutuksia perheille. Järjestö yrittää saada aina uusia perheitä mukaan koulutuksiin. Etiopiassa on hyvin yleistä, että perheet, joissa on vammainen jäsen, kohtaavat ennakkoluuloja. Vanhemmat itse eivät usein myöskään näe vammaisen lapsensa kouluttamista tarpeelliseksi. Koulutuksissa EWDNA keskittyy niihin positiivisiin vaikutuksiin, joita vammaisten lasten koulutuksella on yhteisöille. Perheet, jotka uskaltavat kouluttaa vammaiset lapsensa, ovat esikuvia muille.

 

EWDNA on järjestänyt kotivierailuja niiden jäsentensä luo, jotka ovat liian huonokuntoisia vierailemaan heidän toimitiloissaan. Addisissa ja Dire Dawassa perheille toimitetaan esimerkiksi elintarvikkeita ja vaippoja sekä käydään yleistä keskustelua perheen tilanteesta. Mehale Medan vuoristoisella alueella puolestaan ilma on erittäin kylmä suurimman osan vuodesta ja jäseniä tuetaan toimittamalla heille peittoja ja ruokaöljyä. EWDNA tukee perheitä myös asioinnissa esimerkiksi terveyspalvelujen ja apuvälineiden saamiseksi.

 

Lisäksi EWDNA seuraa ja tukee aktiivisesti YK:n vammaissopimuksen toteutusta ja toimeenpanoa Etiopiassa. He järjestivät alkuvuonna muiden muassa vammaisten asiantuntijoiden johtaman työpajan, johon osallistui noin 90 valtion viranhaltijaa ja vaikuttivat näin myönteisesti YK:n vammaissopimuksen täytäntöönpanoprosessiin.

 

Joukko kirjaviin vaatteisiin pukeutuneita naisia istuu tuoleilla. Heille tarjoillaan popcornia ja leipää osana kahviseremoniaa.

Videopäiväkirja: Kynnys Kosovossa

Join us on a journey where The Treshold Association’s coordinator Eija Rautakorpi goes on a trip to Kosovo to contact the local disability organization Handikos. In this video, Eija interviews Handikos organisation’s dedicated employees about their work and members of the organization about their participation in the Handikos organized activities.

Tule mukaan matkalle, kun Kynnys ry:n kehityskoordinaattori Eija Rautakorpi lähtee Kosovoon ottamaan yhteyttä paikalliseen vammaisjärjestöön Handikosiin. Tässä videossa Eija haastattelee Handikosin omistautuneita työntekijöitä ja jäseniä heidän osallistumisestaan Handikosin toimintaan.

Tutustu tarinoihin Kosovossa Kynnyksen Yuotube-kanavalla.

 

Kumppanit koolla Sambiassa

Teksti: Eija Rautakorpi

Kynnyksen kehitysyhteistyöllä oli ainutlaatuinen mahdollisuus järjestää kehitysyhteistyötukea saaville kumppanijärjestöilleen yhteinen opintomatka Sambiaan toukokuussa. Osallistujat olivat vammaisjärjestöjen työntekijöitä Bosnia-Hertsegovinasta, Etiopiasta, Sambiasta sekä kolmesta Keski-Aasian maasta: Kazakstanista, Kirgisiasta ja Tadzhikistanista.

 Lisäksi Suomesta oli mukana Vammaiskumppanuus ry:n toiminnanjohtaja Anja Malm sekä ulkoministeriöstä vammaisasioiden suurlähettiläs Petri Puhakka. Kynnyksestä mukana olivat kehitysyhteistyökoordinaattorit Eija Rautakorpi ja Veera Pensala.

Sambian Livingstonessa toimii Kynnyksen uusin kehitysyhteistyökumppani Vilole, joka toimi opintomatkamme emäntänä ja isäntänä ja vastasi paikallisesta ohjelmasta ja järjestelyistä. Tiivis työskentely rakentui kuuden päivän aikana kuuden teeman ympärille: voimaantuminen, väkivallan vastaisen työn ja naisten oikeuksien lisääminen, työllistäminen ja tulonhankintaa tukevat toiminnot, taiteen ja osallistavien menetelmien käyttö vaikuttamistyössä sekä rahoitus ja taloudellinen kestävyys.

Matkan tarkoituksena oli myös tutustua paikallisiin toimijoihin ja toimintatapoihin. Kävimme klinikalla, joka tekee työtä väkivaltaa kohdanneiden naisten kanssa. Afrikassa tanssi on luonnollinen tapa kommunikoida ja tapasimmekin vammaisten nuorten ryhmän, joka esitti meille omaa tanssiohjelmaansa, jota he käyttävät vaikuttamistyön välineenä. Taiteen, sosiodraaman, improvisoinnin ja teatterin käyttö vaikuttamistyön keinona olikin oivallus, jonka moni sanoi vievänsä mukanaan omaan työhönsä.

Nainen hymyilee pöydän ääressä kävelykeppinsä kanssa
Catherine Musola Kaseketi

Pääsimme myös vierailulle paikallisen perheen kotiin, jossa edistetään sambialaista taidetta ja käytetään taidetta kulttuurisen ilmaisun työmuotona. ”Vaikuttamistyö on taidetta ja meidän tulee olla luovempia siinä”, oli yhden matkalaisen oivallus.

 

Polku on yhteinen kaikkialla

 Osallistujille tapaamisen tärkeintä antia oli yhteisten teemojen äärelle kokoontuminen: se, että ensimmäistä kertaa kumppanijärjestöt pääsivät tapaamaan toisiaan, oppimaan toisiltaan ja tutustumaan toisiinsa. ”Olemme siskoja ja veljiä, jotka ovat samalla polulla ihmisarvoisen elämän ja oikeuksien puolesta.” Järjestöjen työskentelytavat eroavat paljon toisistaan ja monelle työntekijälle olikin silmiä avaavaa huomata, että samaa tavoitetta voi lähestyä hyvin eri tavoin. Suomalaisille osallistujille oli hienoa nähdä yhteisöjen ja luovuuden voima: olemme samanlaisia ihmisiä mutta lähestymme ja teemme asioita hyvinkin eri tavoin.

Päivien aikana saimme huomata, miten samanlaisten toimintaa ohjaavien arvojen, itsenäisen elämän periaatteiden ja osallisuutta korostavien toimintatapojen parissa järjestöt tekevät työtään eri puolilla maailmaa. Toiset hankkeet keskittyvät paikallisten vammaisten naisten keskinäiseen vertaistukeen vaikkapa kahviseremonioiden äärelle kokoontuen, toiset naisten kesäleirien järjestämiseen ja jotkut puolestaan yhteiskunnan asenteiden aktiiviseen muuttamiseen. Erilaisista työskentelytavoista huolimatta kaikilla on yhteinen missio: parantaa vammaisten henkilöiden elinolosuhteita, vähentää syrjintää ja muuttaa asenteita. Ryhmämme seniorin sanoin: ”Olemme mahtavia ihmisiä, jotka tekevät mahtavaa työtä ja suurta muutosta”.

Huone, ihmisiä ja taideteoksia seinillä

 

Yhteisö pitää huolta

Afrikassa matkustaminen ei ole liikuntavammaiselle aivan yksinkertaista: invatakseja ei ole, esteettömistä wc:stä puhumattakaan. Kadut ovat pääosin erittäin vaikeakulkuisia: päällystämättömiä ja kuoppaisia. Esteettömäksi mainostetussa hotellihuoneessa voi suihkuun olla korkea kynnys. Kaikesta huolimatta, niin ryhmän pyörätuolin käyttäjät kuin muutkin, pääsivät pääsääntöisesti sinne minne oli tarkoitus mennä.

Vaikuttavaa oli nähdä, onpa se sitten sambialainen tai ylipäätänsä afrikkalainen, asenne, että mikään ”este” ei ole mahdoton tai liian vaikea. Jos joku tarvitsee apua, sitä ei tarvitse pyytää, vaan sitä tarjotaan. Afrikassa kukaan ei selviä yksin: ei vammainen eikä vammaton, kaikki tarvitsevat toisiaan ja auttavat kädet, jalat ja mieli ovat aina lähellä. Yhteisön turva on Afrikassa jokaisen elämän tukipilari.

 

Kynnyksen kumppanit 2022–2025

 Bosnia-Hertsegovina:

Hankkeen nimi: Vammaisten naisten voimaannuttaminen sekä syrjäytymisen ja väkivallan vähentäminen Bosnia ja Hertsegovinassa.

Tukea saava järjestö: IC Lotos.

Hankkeen tarkoitus: Vammaisten naisten voimaannuttaminen, yhteiskunnallinen vaikuttamistyö ja tiedon lisääminen vammaisten naisten kokeman syrjinnän ja väkivallan ehkäisemiseksi.

Erityistä:

IC Lotos kouluttaa niin vammaisia henkilöitä kuin viranomaisiakin, järjestää kampanjoita ja mielenosoituksia vammaisten oikeuksien puolesta sekä mm. mentorointiohjelman kautta työllistää vammaisia naisia järjestöihin työkokeiluun.

 

Keski-Aasia:

Hankkeen nimi: Keski-Aasian vammaisten naisten voimaantuminen

Kazakstan, Kirgisia ja Tadzhikistan

Tukea saavat järjestöt: Ravenstvo (Kirgisia), Ishtirok (Tadzhikistan) ja Shyrak (Kazakstan)

Hankkeen tarkoitus: Vammaisoikeuksien vahvistaminen, vammaistietoisuuden lisääminen ja vammaisiin naisiin kohdistuvan monimuotoisen väkivallan vähentäminen.

Erityistä: Järjestetään vuosittaiset kesäleirit kolmessa eri maissa, tarjotaan vertaistukea, neuvontaa ja koulutusta vammaisille naisille.

 

Etiopia:

Hankkeen nimi: Etiopian vammaisten naisten voimaantuminen

Tukea saava järjestö: Ethiopian Women with Disabilities National Association (EWDNA)

Hankkeen tarkoitus: Lisätä vammaisten naisten osallisuutta yhteiskunnassa.

Erityistä: Peruselämäntaitokoulutukset, seksuaali- ja lisääntymisterveyden kurssit, ruuanlaittokurssit, naisten kohtaaman väkivallan vastainen työ, neuvonta, vertaistuki ja kahviseremoniat vammaisille naisille.

 

Sambia:

Hankkeen nimi: Sambian vahvat vammaiset naiset ja tytöt

Tukea saava järjestö: Vilole Images Productions – Women and Girls Disability Rights of Zambia

Erityistä: Peruselämäntaitokoulutukset ja tietoisuuden lisääminen vammaisoikeuksista vammaisille naisille ja heidän perheilleen. Seksuaalioikeus- ja lisääntymisterveyskurssit vammaisille naisille. Vammaisten naisten kohtaaman väkivallan vastainen työ.

 

 

Keski-Aasian matkapäiväkirja

kuvassa keltainen kyltti, jossa on pyörätuolisymboli ja kutsunappi.

Teksti: Sanna Paasonen

Näin matka alkoi…

Kynnyksen kehityskoordinaattori Sanna Paasonen kävi vaiherikkaalla Keski-Aasian hankkeen seurantamatkalla. Heti alkuun ensimmäinen lento peruttiin ja hänen piti etsiä uutta reittiä Tadżikistanin Dushanbeen. Paasosen korvaava lento Istanbuliin myöhästyi niin paljon, ettei hän enää ehtinyt Almatyn koneeseen.

Suunnitelmat menivät jälleen uusiksi, koska uusi arvioitu saapumisaika Dushanbeen olisi ollut perjantaina iltapäivällä ja lauantaina kukaan ei ollut enää töissä Tadżikistanin itsenäisyyspäiväisyyspäivän takia. Paasonen päätti siis suunnistaa suoraan Kazakstanin Almatyyn, jossa aloitti suunniteltua aikaisemmin paikallisten tapaamiset.

Kuvassa näkyy Almatyyn lähtevä kone auringon laskiessa Istanbulin kentällä.

lentokone auringon laskiessa

kuvassa keltainen kyltti, jossa on pyörätuolisymboli ja kutsunappi.

Ainakin Kazakstanin pääkaupungissa, Almatyssa, löytyy näitä kutsunappeja erityyppisten liikkeiden edestä. Joissakin paikoissa tosin rappujen päässä niin, että kutsujan täytyy pyytää ohikulkijaa painamaan nappia puolestaan.

Kazakstanissa toimivan Shyrak-vammaisjärjestön perustajajäsen ja varapuheenjohtaja Alima kutsui Sanna Paasosen kotiinsa perinteisen kazakstanilaisen ruokapöydän ääreen. Alima työskentelee Tasa-arvoinen yhteiskunta -projektin koordinaattorina, joka tarjoaa vammaisille henkilöille neuvonta- ja tukipalveluja. Työministeriön ansiosta projekti laajentui Almatyn kaupungissa 8 eri toimipisteeseen.

 

Kuvassa Aliman puoliso esittelee Kazakstania visuaalisen karttakuvan avulla. Toisessa kuvassa Alima perheenjäsenineen, lähellä asuva Akbota, Sanna Paasonen ja Paasosen kaksi venäjää puhuvaa viittomakielen tulkkia istuvat tuhdin ruokapöydän ympärillä olohuoneessa.

seinällä on kartta, jota mies esittelee, nainen istuu pöydän ääressäihmisiä pöydän ympärillä, runsaat tarjoilut

Pari faktaa Kazakstanista:
  • Tiesittekö muuten, että Kazakstanin kansalliseläin on lumileopardi, jota tulee varoa lumisilla vuoristoalueilla?
  • Almatysta löytyy ainakin kahdenlaista invataksia: perinteinen tilataksi tai henkilöauto tilavammalla tavaratilalla, jonne voi laittaa apuvälineet.
  • Kazakstanissa ensimmäiseen vammaluokitukseen kuuluvat saavat maksuttomat vammaispalvelut, kuten esimerkiksi avustus- ja kuljetuspalvelut. Vuoteen 2017 asti ensimmäiseen vammaluokitukseen kuuluvat saivat valtiolta ilmaisen omistusasunnon mikäli eivät vielä omistaneet asuntoa ja olivat asuneet kaupungissa vähintään kolme vuotta. Nykyään vammaiset saavat valtion kautta edullisemman vuokra-asunnon, jossa tehdään muutostyöt. Kazakstanissa on käytössä kolme vammaluokitusta ja niin sanottu lääkäriraati päättää mihin luokitukseen vammainen henkilö kuuluu.
Kuvassa näkyy henkilöauton etuikkunan vasemmassa yläkulmassa pyörätuolilogolla varustettu kuvalappu.

Kuvassa näkyy henkilöauton etuikkunan vasemmassa yläkulmassa pyörätuolilogolla varustettu kuvalappu.

 

Sanna kävi kahtena päivänä myös Shyrakin toimistossa tapaamassa työntekijöitä ja haastatteli paria itsenäisen elämän taitojen koulutuksiin osallistunutta vammaista naista tuleviin hankkeen julkaisuihin.

 

ihmisiä pöydän ympärillä, yksi tulkkaa viittomakielelle, toisen edessä on läppäri

Kuvassa keskellä kannettavan tietokoneen edessä istuu Shyrakin puheenjohtaja Tatyana Baklazhanskaya, joka vastaa Kynnyksen vammaisten naisten voimaannuttamisen hankkeesta Kazakstanin päässä. Shyrakin puheenjohtaja valitaan kolmen vuoden välein pidettävässä jäsenkokouksessa, jolloin käsitellään puheenjohtajavaalien lisäksi kolmen edeltävän vuoden toimintakertomusta ja jäsenet voivat esittää kehittämisehdotuksia kolmelle seuraavalle vuodelle. Puheenjohtaja valitsee varapuheenjohtajan ja päättää tämän toimintavaltuuksista. Shyrakissa työskentelee kaikkiaan 10 työntekijää itsenäisen elämän taitojen kouluttajista siivoojiin.

Seuraavaksi Kirgisian pääkaupunkiin Bishkekiin

Ensimmäiset päivät Kirgisian pääkaupungissa, Bishkekissä kuluivat Ravenstvon toimistotapaamisiin. Ravenstvo on valtakunnallinen järjestö, jolla on pääkoordinointivastuu Keski-Aasian päässä Kynnyksen kehitysyhteistyöhankkeessa. Myös Tadżikistanin Ishtirok ja Kazakstanin Shyrak ovat mukana kumppanijärjestöinä Kynnyksen hankkeessa. Kirgisiassa tavattiin tietenkin muiden muassa Ravenstvon johtaja Gulmira Kazakunova.

Nainen hymyilee pöydän ääressä läppäri edessään
Gulmira Kazakunova Ravenstvosta.


Ravenstvo vammaisten naisten järjestönä on kasvanut huimasti viime vuosina ja sen yhtenä erityispiirteenä voinee pitää vammaisiin naisiin kohdistuvaa (ennalta ehkäisevää) väkivaltatyötä.

2 naista vilkuttaa aidan edessä

Viimeisenä päivänä Sanna Paasonen kävi tutustumassa Indepencedent Living Centeriin Bishkekin laidalla, jossa vammaiset naiset pääsevät harjoittamaan itsenäistymistä ja yhteiskuntaan osallistumista, kuten ruoanlaittoa, hygieniasta huolehtimista, ulkona liikkumista ja sosiaalista kanssakäymistä.

Kuva koulutuskeskuksen ulkopuolelta hiekkaiselta pikkutieltä katsottuna. Taustalla näkyy Sveta, joka vastaa koulutuskeskuksesta. Hänen vieressään oikealla puolella seisoo Bermet, joka on Kynnyksen hankkeen kirgisialainen koordinaattori. Molemmat hymyilevät kameraan päin vilkuttaen.

nainen keittiössä, teetarjoiluRyhmä pöydän ympärillä, esittelevät maalauksiaan.

Remontoidun keittiön pöydän ääressä istuva Sveta kaataa teetä kuppiin ja ruokapöydällä näkyvät teetarjoilut.  Toisessa kuvassa osallistujat esittelevät maalauksia Gulmiralle ja Sannalle. Taidetyöpajassa harjoitellaan värien ja kynien käyttöä.

Yllättävän kallis kotiinpaluu
maksupääte kädessä

Viimeisessä kuvassa näkyy kädessä oleva maksupääte Bishkekin lentokentällä. Matkalla voi sattua yllättäviäkin käänteitä, kuten kävi tällä Sanna Paasosen seurantamatkalla. Tässä tilannekuvassa Paasonen joutui maksamaan 300 euron ”sakot” päästäkseen Bishkekistä kotiin. Lähtöselvitystiskillä annettiin maksupääte mukaan tulkille, koska lipun rekisteröinti ja maksaminen tapahtuivat toisessa kerroksessa. ”Sakot” johtuivat siitä, että Paasonen ei toteuttanut alkuperäistä matkasuunnitelmaa ja lentänyt Dushanbeen vaan jätti Istanbul-Dushanbe-Almatyn väliset lennot väliin.

Sanna Paasonen on palannut kotimaahan monipuolisen seurantamatkan jälkeen.

 

VAMMAISET KEHITYSYHTEISTYÖN MARGINAALISSA

Vammaisjärjestöjen kumppanit poseeraavat yhdessä suuren puun alla keltaisissa Pantteri-paidoissaan.

Suomen rahoittama kehitysyhteistyö näyttäytynee tavalliselle kansalaiselle ja päätöksentekijälle vain suurena menoeränä. Me kehitysyhteistyötä tekevät näemme, että työllämme muutetaan maailmaa, yksilöiden elämää ja rakennetaan tasa-arvoisempia yhteiskuntia. Kehitysyhteistyön marginaalissa on myös vammaisten aseman parantaminen, joka saa mediassa hyvin vähän huomiota.

Kehitysyhteistyövaroilla suomalaiset vammaisjärjestöt tukevat kehittyvien maiden vammaisten ihmisoikeuksien ja YK:n vammaissopimusten toteutumista kymmenissä hankkeissa eri puolilla maailmaa. Poikkeuksetta nämä tukea saavat vammaisjärjestöt ovat eri tavoin vammaisten henkilöiden itsensä perustamia ja vammaisia työntekijöitä työllistäviä pieniä järjestöjä, joiden rahoitus pohjautuu yksinomaan kehitysyhteistyövaroihin.

Näiden hankkeiden järjestämien koulutusten avulla koteihinsa piilotetut ja syrjään jätetyt vammaiset nousevat vähitellen näkyvämmäksi osaksi yhteisöjään ja vaatimaan perusoikeuksiensa toteutumista. Kehitysyhteistyön kohdemaissa vammaisten pääsy peruskouluun on vaikeaa; paitsi fyysisten esteiden vuoksi, myös siksi, ettei ole olemassa kuulovammaisten tulkkeja tai oppimateriaaleja pistekirjoituksella tai pahimmillaan vammaista lasta ei vain nähdä koulutuksen arvoisena. Vammaiset henkilöt ovat kehittyvissä maissa täysin perheensä ja omaistensa avun varassa ja ilman puolestapuhujia, usein myös väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreja.

Hankkeissamme saamme esimerkiksi nähdä, kuinka vammaisista nousee yhteisöissään aktiivisesti toimivia naisia, jotka lähtevät puolustamaan vammaisten naisten oikeuksia ja oikeutta syrjimättömyyteen ja tasa-arvoiseen elämään. Nuoret vammaiset voimaantuvat vertaistuen avulla. Koulutetuista vammaisista tulee järjestöjensä työntekijöitä ja johtajia. Oikeuksistaan tietoiset vammaiset haastavat kotikaupunkinsa oikeuteen, koska kaupunki ei huomioi esteettömyyttä omissa rakennuksissaan ja palveluissaan. Eri tavoin vammaisten henkilöiden opiskelu yliopistoissa mahdollistuu tukipalvelujen ja estettömyystietoisuuden avulla. Yksilöiden ja yhteisöjen voimaantuminen näkyy monin eri tavoin.

Vammaisten kehitysyhteistyötä tehdään pienillä varoilla mutta sillä muutetaan suuria asioita. Yhden vammaisen henkilön aseman parantuminen vaikuttaa aina koko yhteisöön ja toimii esimerkkinä muille. Näin rakennetaan oikeudenmukaisempaa maailmaa ja meillä on varaa siihen.

Antti Tuononen 

Toiminnanjohtaja

Eija Rautakorpi 

Kehitysyhteistyökoordinaattori

Kynnys ry

Vammaisjärjestöjen kumppanit poseeraavat yhdessä Pantteri-paidoissaan. Kuva: Kynnys ry