Sanni Purhonen

Keski-Aasian matkapäiväkirjaa

kuvassa keltainen kyltti, jossa on pyörätuolisymboli ja kutsunappi.

Teksti: Sanna Paasonen

Kynnyksen kehityskoordinaattori Sanna Paasonen kävi vaiherikkaalla Keski-Aasian hankkeen seurantamatkalla. Heti alkuun ensimmäinen lento peruttiin ja piti etsiä uutta reittiä Tadżikistanin Dushanbeen. Paasosen korvaava lento Istanbuliin myöhästyi niin paljon, ettei hän enää ehtinyt Almatyn koneeseen.

Suunnitelmat menivät jälleen uusiksi, koska uusi arvioitu saapumisaika Dushanbeen olisi ollut perjantaina iltapäivällä ja lauantaina kukaan ei ollut enää töissä Tadżikistanin itsenäisyyspäiväisyyspäivän takia. Paasonen suunnisti siis suoraan Kazakstanin Almatyyn, jossa aloitti suunniteltua aikaisemmin paikallisten tapaamiset.

Kuvassa näkyy Almatyyn lähtevä kone auringon laskiessa.

lentokone auringon laskiessa

Kazakstanissa toimivan Shyrak-vammaisjärjestön perustajajäsen ja varapuheenjohtaja Alima kutsui Sanna Paasosen kotiinsa perinteisen kazakstanilaisen ruokapöydän ääreen. Alima työskentelee tasa-arvoinen yhteiskunta -projektin koordinaattorina, joka tarjoaa vammaisille henkilöille neuvonta- ja tukipalvelut. Työministeriön ansiosta projekti laajentui Almatyn kaupungissa 8 eri toimipisteeseen.

 

Kuvassa Aliman puoliso esittelee Kazakstania visuaalisen karttakuvan avulla. Tiesittekö muuten, että Kazakstanin kansalliseläin on lumileopardi, jota tulee varoa lumisilla vuoristoalueilla? Toisessa kuvassa Alima perheenjäsenineen, lähellä asuva Akbota, Sanna Paasonen ja Paasosen kaksi venäjää puhuvaa viittomakielen tulkkia istuvat tuhdin ruokapöydän ympärillä olohuoneessa.

seinällä on kartta, jota mies esittelee, nainen istuu pöydän ääressäihmisiä pöydän ympärillä, runsaat tarjoilut

Almatysta löytyy ainakin kahdenlaista invataksia: perinteinen tilataksi tai henkilöauto tilavammalla tavaratilalla, jonne voi laittaa apuvälineet.

 

Kazakstanissa ensimmäiseen vammaluokitukseen kuuluvat saavat maksuttomat vammaispalvelut, kuten esimerkiksi avustus- ja kuljetuspalvelut. Vuoteen 2017 asti ensimmäiseen vammaluokitukseen kuuluvat saivat valtiolta ilmaisen omistusasunnon mikäli eivät vielä omistaneet asuntoa ja olivat asuneet kaupungissa vähintään kolme vuotta. Nykyään vammaiset saavat valtion kautta edullisemman vuokra-asunnon, jossa tehdään muutostyöt. Kazakstanissa on käytössä kolme vammaluokitusta ja niin sanottu lääkäriraati päättää mihin luokitukseen vammainen henkilö kuuluu.

 

Kuvassa näkyy henkilöauton etuikkunan vasemmassa yläkulmassa pyörätuolilogolla varustettu kuvalappu.

Kuvassa näkyy henkilöauton etuikkunan vasemmassa yläkulmassa pyörätuolilogolla varustettu kuvalappu.

 

Sanna kävi kahtena päivänä myös Shyrakin toimistossa tapaamassa työntekijöitä ja haastatteli paria itsenäisen elämän taitojen koulutuksiin osallistunutta vammaista naista tuleviin hankkeen julkaisuihin.

 

ihmisiä pöydän ympärillä, yksi tulkkaa viittomakielelle, toisen edessä on läppäri

Kuvassa keskellä kannettavan tietokoneen edessä istuu Shyrakin puheenjohtaja Tatyana Baklazhanskaya, joka vastaa Kynnyksen vammaisten naisten voimaannuttamisen hankkeesta Kazakstanin päässä. Shyrakin puheenjohtaja valitaan kolmen vuoden välein pidettävässä jäsenkokouksessa, jolloin käsitellään puheenjohtajavaalien lisäksi kolmen edeltävän vuoden toimintakertomusta ja jäsenet voivat esittää kehittämisehdotuksia kolmelle seuraavalle vuodelle. Puheenjohtaja valitsee varapuheenjohtajan ja päättää tämän toimintavaltuuksista. Shyrakissa työskentelee kaikkiaan 10 työntekijää itsenäisen elämän taitojen kouluttajista siivoojiin.

 

Ensimmäiset päivät Kirgisian pääkaupungissa, Bishkekissä kuluivat Ravenstvon toimistotapaamisiin. Ravenstvo on valtakunnallinen järjestö, jolla on pääkoordinointivastuu Keski-Aasian päässä Kynnyksen kehitysyhteistyöhankkeessa. Myös Tadżikistanin Ishtirok ja Kazakstanin Shyrak ovat mukana kumppanijärjestöinä Kynnyksen hankkeessa. Kirgisiassa tavattiin tietenkin muiden muassa Ravenstvon johtaja Gulmira Kazakunova.

Nainen hymyilee pöydän ääressä läppäri edessään
Gulmira Kazakunova Ravenstvosta.


Ravenstvo vammaisten naisten järjestönä on kasvanut huimasti viime vuosina ja sen yhtenä erityispiirteenä voinee pitää vammaisiin naisiin kohdistuvaa (ennalta ehkäisevää) väkivaltatyötä.

2 naista vilkuttaa aidan edessä

Kuva koulutuskeskuksen ulkopuolelta hiekkaiselta pikkutieltä katsottuna. Taustalla näkyy Sveta, joka vastaa koulutuskeskuksesta. Hänen vieressään oikealla puolella seisoo Bermet, joka on Kynnyksen hankkeen kirgisialainen koordinaattori. Molemmat hymyilevät kameraan päin vilkuttaen.

nainen keittiössä, teetarjoiluRyhmä pöydän ympärillä, esittelevät maalauksiaan.

Remontoidun keittiön pöydän ääressä istuva Sveta kaataa teetä kuppiin ja ruokapöydällä näkyvät teetarjoilut.  Toisessa kuvassa osallistujat esittelevät maalauksia Gulmiralle ja Sannalle. Taidetyöpajassa harjoitellaan värien ja kynien käyttöä.

Ainakin Kazakstanin pääkaupungissa, Almatyssa, löytyy näitä kutsunappeja erityyppisten liikkeiden edestä. Joissakin paikoissa tosin rappujen päässä niin, että kutsujan täytyy pyytää ohikulkijaa painamaan nappia puolestaan.
kuvassa keltainen kyltti, jossa on pyörätuolisymboli ja kutsunappi.
maksupääte kädessä

Viimeisessä kuvassa näkyy vielä kädessä oleva maksupääte Bishkekin lentokentällä. Matkalla voi sattua yllättäviäkin käänteitä, kuten kävi tällä Sanna Paasosen seurantamatkalla. Paasonen joutui lopulta maksamaan 300 euron ”sakot” päästäkseen Bishkekistä kotiin. Lähtöselvitystiskillä annettiin maksupääte mukaan tulkille, koska lipun rekisteröinti ja maksaminen tapahtuivat toisessa kerroksessa.

 

Sanna Paasonen on palannut kotimaahan monipuolisen seurantamatkan jälkeen.

 

VAMMAISET KEHITYSYHTEISTYÖN MARGINAALISSA

Vammaisjärjestöjen kumppanit poseeraavat yhdessä suuren puun alla keltaisissa Pantteri-paidoissaan.

Suomen rahoittama kehitysyhteistyö näyttäytynee tavalliselle kansalaiselle ja päätöksentekijälle vain suurena menoeränä. Me kehitysyhteistyötä tekevät näemme, että työllämme muutetaan maailmaa, yksilöiden elämää ja rakennetaan tasa-arvoisempia yhteiskuntia. Kehitysyhteistyön marginaalissa on myös vammaisten aseman parantaminen, joka saa mediassa hyvin vähän huomiota.

Kehitysyhteistyövaroilla suomalaiset vammaisjärjestöt tukevat kehittyvien maiden vammaisten ihmisoikeuksien ja YK:n vammaissopimusten toteutumista kymmenissä hankkeissa eri puolilla maailmaa. Poikkeuksetta nämä tukea saavat vammaisjärjestöt ovat eri tavoin vammaisten henkilöiden itsensä perustamia ja vammaisia työntekijöitä työllistäviä pieniä järjestöjä, joiden rahoitus pohjautuu yksinomaan kehitysyhteistyövaroihin.

Näiden hankkeiden järjestämien koulutusten avulla koteihinsa piilotetut ja syrjään jätetyt vammaiset nousevat vähitellen näkyvämmäksi osaksi yhteisöjään ja vaatimaan perusoikeuksiensa toteutumista. Kehitysyhteistyön kohdemaissa vammaisten pääsy peruskouluun on vaikeaa; paitsi fyysisten esteiden vuoksi, myös siksi, ettei ole olemassa kuulovammaisten tulkkeja tai oppimateriaaleja pistekirjoituksella tai pahimmillaan vammaista lasta ei vain nähdä koulutuksen arvoisena. Vammaiset henkilöt ovat kehittyvissä maissa täysin perheensä ja omaistensa avun varassa ja ilman puolestapuhujia, usein myös väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreja.

Hankkeissamme saamme esimerkiksi nähdä, kuinka vammaisista nousee yhteisöissään aktiivisesti toimivia naisia, jotka lähtevät puolustamaan vammaisten naisten oikeuksia ja oikeutta syrjimättömyyteen ja tasa-arvoiseen elämään. Nuoret vammaiset voimaantuvat vertaistuen avulla. Koulutetuista vammaisista tulee järjestöjensä työntekijöitä ja johtajia. Oikeuksistaan tietoiset vammaiset haastavat kotikaupunkinsa oikeuteen, koska kaupunki ei huomioi esteettömyyttä omissa rakennuksissaan ja palveluissaan. Eri tavoin vammaisten henkilöiden opiskelu yliopistoissa mahdollistuu tukipalvelujen ja estettömyystietoisuuden avulla. Yksilöiden ja yhteisöjen voimaantuminen näkyy monin eri tavoin.

Vammaisten kehitysyhteistyötä tehdään pienillä varoilla mutta sillä muutetaan suuria asioita. Yhden vammaisen henkilön aseman parantuminen vaikuttaa aina koko yhteisöön ja toimii esimerkkinä muille. Näin rakennetaan oikeudenmukaisempaa maailmaa ja meillä on varaa siihen.

Antti Tuononen 

Toiminnanjohtaja

Eija Rautakorpi 

Kehitysyhteistyökoordinaattori

Kynnys ry

Vammaisjärjestöjen kumppanit poseeraavat yhdessä Pantteri-paidoissaan. Kuva: Kynnys ry

Keski-Aasian hanke ulkopuolisin silmin

Teksti: Sanna Paasonen 

Kuva: Liisa Huima 

Kynnys ry on tehnyt Keski-Aasian vammaisliikkeen kanssa yhteistyötä ainakin vuodesta 2005 asti ja on ollut mukana Keski-Aasian vammaisten naisten verkoston alullepanossa. Tammikuussa 2022 alkoi uusi nelivuotinen ohjelmakausi Ishtirokin (Tadzhikistan), Shyrakin (Kazakstan) ja Ravenstvon (Kirgisia) kanssa. Ensimmäisillä kausilla Kazakstanin vammaisten naisten organisaatio Shyrak toimi pääkoordinaattorina Keski-Aasiassa. Edellisen ohjelmakauden alkaessa vastuu siirtyi kirgisialaiselle Ravenstvolle, jotta tämäkin järjestö oppii työssä tarvittavat koordinointitaidot.  

Yhteistyömme aikana merkittävimpiä virstanpylväitä ovat olleet muun muassa YK:n vammaisoikeussopimuksen ratifiointi Kazakstanissa ja Kirgisiassa sekä Keski-Aasian vammaisten foorumin pitkäaikaisen puheenjohtajan ja Shyrakin toiminnanjohtajan Lyazzat Kaltayevan valinta senaattoriksi. Vammaiskumppaanuden kanssa toteutuvan Keski-Aasian vammaisten naisten voimaantuminen -hankkeen pääpaino on ollut vammaisten naisten aseman vahvistamisessa yksilöllisesti, yhteisöllisesti ja yhteiskunnallisesti. Muun muassa vuosittaisilla kesäleireillä saadun vammais- ja sukupuolitietoisuuden ja seksuaaliterveyskasvatuksen myötä vahvistuu vammaisten naisten tietoisuus siitä, mihin heillä on oikeus. Hankkeessa tehdään myös lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevää työtä. 

Ulkoministeriön rahoittamaa yhteistyöhanketta tulee evaluoida viimeistään pitkäaikaisen yhteistyön päättyessä, jotta yhteistyökumppaneiden itsenäinen selviytyminen varmistuu. Evaluaatiossa tarkastellaan neljää eri osa-aluetta: vaikuttavuutta, kestävyyttä, tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Kilpailutuksen päätteeksi Kynnyksen evaluaation tekijöiksi valittiin Tytti Matsinen ja Katariina Sario. Prosessi käynnistyi joulun alla kick-off-tapaamisella ja raportti valmistui kolme kuukautta myöhemmin maaliskuussa.  

Aineistonkeruuvaiheeseen sisällytettiin nykyisen ja edellisen hankekauden dokumentit, jotta yhteistyöstä voidaan saada kokonaiskäsitys. Dokumenttien lisäksi tietoja kerättiin kesäleireille osallistuneiden ja organisaatioiden hankkeen hallinnosta vastaavien verkkokyselyllä sekä joidenkin kesäleireille osallistuneiden haastatteluilla. Haastateltavien joukossa on myös suomalaisia, Kynnyksen edellinen ja nykyinen koordinaattori sekä Väestöliiton projektikoordinaattori. Toinen evaluaation tekijöistä toteutti viikon mittaisen kenttämatkan Kazakstaniin ja Kirgisiaan.  

Sarion ja Matsisen raportin tulososiossa on kuvailtu SWOT:n analyysin tuloksien lisäksi yhdeksän suositusta jatkokehittämiseen. Hankkeen vahvuuksiksi on mainittu esimerkiksi kolmen organisaation vahvat naisjohtajat. Vahva johtajuus nähdään myös riskialttiina, jos organisaation sisällä ei ole henkilöitä jakamassa vastuuta. Vahvan johtajan siirtyminen toisiin tehtäviin voi horjuttaa organisaatiota. Esimerkiksi osa kesäleireillä käyneistä voisikin siirtyä organisaation vastuullisiin tehtäviin. Raportin mukaan kesäleirien sisältö ja kohderyhmä ovat aiheuttaneet ristiriitoja. Leireille, joissa käsitellään itsenäisen elämän taitoja, on osallistunut myös vammaisia miehiä. Kirgisiassa lähisuhdeväkivaltaa käsittelevällä leirillä taas on ollut vain vammaisia naisia, jotta turvallinen tila olisi osallistujille mahdollinen. Hankkeen painopiste onkin vammaisten naisten voimaantuminen, ei itsenäisen elämän taidot, joten tätä suositellaan jatkossa pohdittavaksi.  

Raportissa on käsitelty myös organisaatioiden riippuvuussuhteita.  Esimerkiksi Tadzhikistanin järjestötoiminta on täysin suomalaisten avustusten varassa. Taustalla on maan vammaisiin kohdistuva syrjintä ja vaikea taloudellinen tilanne. Tällä hetkellä vammaisilla henkilöillä ei ole mahdollisuutta saada tukea kotimaaltaan. Raportissa suositellaan selvittämään kansainvälisiä verkostoja ja yhteistyötahoja, kuten yliopistoja ja instituutteja.  

Englanninkielinen raportti on luettavissa Kynnyksen kotisivuilla: https://kynnys.fi/kehitysyhteistyo/kehitysyhteistyohankkeet/keski-aasia/ 

kolme iloista naista halaa toisiaan
Kuvassa vasemmalla Gulmira Kazakunova Kirgisiasta (Ravenstvo)
Keskellä Lyazzat Kaltayeva Kazakstanista (entinen Shyrakin toiminnanjohtaja, nyk. senaattori)
Oikealla Saida Inoyatova Tajikistanista (Ishtirok)

 

Ruoanlaittokurssilla Etiopiassa

Teksti: Veera Pensala

Kynnys on toteuttanut kehitysyhteistyöhanketta Marttojen kanssa yhdessä jo kymmenisen vuotta Etiopiassa. Marttojen ammattitaidolla Addis Abeban vammaisia naisia on koulutettu vuosittain kotitalous- ja ruuanlaittotaidoissa, ja moni nainen kertoo oppineensa uutta tasapainoisesta ja terveellisestä ruokavaliosta, energiaa säästävästä tavasta laittaa ruokaa ja monelle on tarttunut kursseilta uusia kavereitakin matkaan.

Kävimme joulukuussa 2022 paikan päällä ja haastattelimme kurssin käyneitä naisia. Useampi jakoi meille saman tarinan, ettei kukaan omassa perheessä ollut uskonut heidän pystyvän laittamaan ruokaa. Kurssin jälkeen monen perheenjäsenen leuat olivatkin loksahtaneet auki, kun taitavat naisemme olivat paistaneet kotona injeeraa, valmistaneet herkullisia kastikkeita ja tehneet hedelmäsalaatin jälkiruuaksi.

 

Ryhmä naisia ja lapsia poseeraa kameralle pihalla. Osalla on kävelykeppi tai valkoinen keppi.
Kuva: Terhi Lindqvist

Naisten kommentteja:

”Käytin ennen liikaa ruokaöljyä. Nyt säästän rahaa, kun käytän sitä vähemmän. Opin myös, että öljyn liikakäyttö on epäterveellistä.”

”Opin käyttämään herneitä ja papuja uudella tavalla injeeran kanssa.”

”Opin tekemään ruokaa niistä aineksista, mitä kotoa löytyy.”

”Tärkeää ei ollut vain se, että opimme laittamaan ruokaa. Tärkeintä oli ymmärtää, miten ruoka vaikuttaa terveyteemme.”

”Minulla säästyy nyt hiiliä, kun aloitan ruuanlaiton vasta kun kaikki ainekset ovat esillä. Ennen laitoimme ensin tulet ja sitten aloimme etsiä tarvikkeita.”

Kosovolainen vammaisaktiivi haastoi kaupunkinsa oikeuteen

Teksti: Eija Rautakorpi

Kosovolainen Faruk Kukaj on yksi maansa pisimpään toimineita vammaisaktiiveja. Hän oli mukana jo 1983 perustamassa vammaisjärjestö Handikosia. Vuonna 1999 vammaisten oikeuksien ajamisesta tuli myös hänen työnsä; hän alkoi työskennellä järjestössä vastuullaan mm. edunvalvonta- ja vaikuttamistyö, uusien jäsenten hankinta ja tiedon keruu. Kynnys ja Handikos ovat tehneet yhteistyötä jo ennen vuosituhannen vaihdetta ja se on jatkunut kehitysyhteistyöhankkeina ja yhteisenä EU-hankkeena tähän päivään asti. Nykyisin Handikos on maansa merkittävin vammaisjärjestö, jolla on toimintaa ympäri maata ja joka tekee erittäin näkyvää poliittista vaikuttamistyötä vammaisten oikeuksien toteutumiseksi pitkäaikaisen johtajansa Arfim Maliqin johdolla.  

Viime vuonna Faruk haastoi kotikaupunkinsa Pristinan oikeuteen kaupungin harjoittamasta syrjinnästä vammaisia asukkaita kohtaan. Yksi syytteen perusteista oli pääkaupunki Pristinan esteellisyys: kaupungissa on mahdotonta liikkua pyörätuolilla käytännössä muuten kuin autoteiden viertä tai päästä asioimaan kaupungin virastoihin. Nyt oikeuden ensimmäinen aste on päätynyt siihen, että Farukin syyte kaupunkia vastaan on mennyt läpi. Päätös ei ole lainvoimainen eli siitä voi vielä valittaa.  

Oikeuden tekemä päätös on kuitenkin jo nyt historiallinen ja merkittävä osoitus siitä, että Handikosin pitkäjänteinen työ vammaisten ihmisoikeuksien eteen tuottaa näkyviä tuloksia ja johtaa toivottavasti pitkällä tähtäimellä myös siihen, että myös muu rakennettu elinympäristö perusasteen kouluineen, yliopistoista puhumattakaan, olisi tulevaisuudessa esteetön ja vammaisille mahdollistuisi oikeus tasavertaiseen opiskeluun ja sitä kautta työelämään ja täyteen osallisuuteen. 

Hymyilevä mies pöydän ääressä taustallaan puu ja kaupunkia
Faruk Kukaj

 

Akbota tähtää opettajaksi

Teksti: Sanna Paasonen

Kuva: Liisa Huima

Kazakstanilainen Akbota kävi tavallista koulua kunnes vammautui teini-ikäisenä ja koulutie alkoi mutkistua. Kotikoulun jälkeen taiteellisesti lahjakas nuori nainen hakeutui taidekouluun. Akbota menestyi kilpailuissa ja möi töitään muun muassa taidegallerioissa. Huomattuaan, ettei hän ansaitse taiteilijana riittävästi, hän päätti ryhtyä kuitenkin opettajaksi ja jatkoi yliopistoon opiskelemaan englantia.

Valmistautuminen alkaa häämöttää, vaikka yliopisto-opinnotkaan eivät ole olleet helppoja.

”Moni koulu ei halunnut ottaa minua opettajaharjoitteluun, koska olen heidän mielestään vammaisena oppilaille turvallisuusiski. Haaveilen kuitenkin pääseväni valmistumisen jälkeen töihin lukion englannin kielen opettajana.”

Hymyilevä silmälasipäinen nainen istuu sängyllä. Hänen vieressään on maalauksia
Akbota teostensa kanssa. Kuva: Liisa Huima

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

”Ystävät ovat aina olleet tukenani!”

Teksti: Sanni Purhonen

Adelina Abdullahu pääsi jatkamaan koulua vammautumisen jälkeen. Nyt hän opiskelee esikoulun opettajaksi.

 Adelina Abdullahu 20-vuotias hymyileväinen nuori nainen. Hän on ensimmäisiä kertoja mukana Handikosin koulutuksissa, nauttii silminnähden olostaan ja toisten nuorten vammaisten seurasta.

Adelina asuu perheensä eli vanhempiensa ja kolmen sisaruksensa kanssa Branidolmin kylässä Pristinassa. Hän vammautui 6-vuotiaana auton ajaessa hänen päälleen kauppamatkalla. Onnettomuus aiheutti aivoverenvuodon, jonka seurauksena on liikuntavamma.

Adelina joutui vuodeksi kuntoutukseen kylpylälaitokseen. Hän ei voinut kävellä kunnolla eikä pitkiin aikoihin puhua lainkaan shokin vuoksi.  Onnettomuuden sattuessa Adelina oli tietenkin hyvin nuori. Hän muistaa silti jonkin verran fyysisestä kivusta. Ennen kaikkea hän kertoo, että oli vaikea katsoa sisaruksia, jotka puhuivat, kävelivät ja jatkoivat arkeaan tavalliseen tapaan.

Noin vuoden kuluttua onnettomuudesta Adelina oli käymässä kotonaan, kun sanoi ensimmäisenä sananaan isoisänsä nimen, Ali. Hiljalleen perheenjäsenet ja puheterapia auttoivat häntä oppimaan lisää ja yhdistämään sanat lauseiksi. Hän pääsi jatkamaan koulunkäyntiä, jonka oli ehtinyt aloittaa juuri ennen onnettomuutta.

Aluksi ajatuksena oli ensimmäisen luokan kertaaminen. Adelinan veli Armendi ja ystävät päättivät kuitenkin auttaa häntä. Niinpä hän pääsi jatkamaan suoraan toista luokkaa yhdessä toveriensa kanssa! Kolmanteen luokkaan saakka Armendi oli hänen kanssaan myös tunneilla omien oppituntiensa jälkeen. Opettajastakin oli apua.

Avun muistelemisella on selkeästi suuri merkitys Adelinalle nykyisin. Nyt hän opiskelee itse esikoulun opettajaksi.

Kaikkien vammaisten lasten tarina Kosovossa ei ole yhtä positiivinen. Liikenne on Pristinassa paikoin hurjaa. Myös Adelinan naapuri oli vastaavassa auto-onnettomuudessa kuin hän. Kun naapuri palasi kouluun, häntä kiusattiin. Hän lopetti koulun alempien luokkien jälkeen. Adelina onkin avoin ja haluaa kertoa tarinansa auttaakseen muita vammaisia nuoria rohkaistumaan.

– Kerroin ystävilleni onnettomuudesta ja he lupasivat tukea minua, kuten aina ennenkin, Adelina toteaa hymyillen.

Nuori nainen nauraa silmät suljettuina kahvipöydän ääressä
Adelina Abdullahu. Kuva: Heini Saraste

Teksti: Eija Rautakorpi

 Osana “Inclusive Kosovo” EU -hanketta järjestimme syyskuussa Kosovon pääkaupungissa Pristinassa vammaisille naisille suunnatun kaksipäiväisen voimaantumis- ja vaikuttamistyöseminaarin – “Women with disability – advocacy and empowerment”. Koulutukseen osallistui lähes kaksikymmentä naista eri vammaisjärjestöistä; osa työntekijöitä ja osa jäseniä. Kynnyksestä mukana olivat järjestäjän ja kouluttajan rooleissa kehitysyhteistyökoordinaattori Eija Rautakorpi ja tiedottaja Sanni Purhonen.

 Seminaarissa käsiteltiin mm. YK:n vammaissopimuksen sisältöä ja mitä se tarkoittaa järjestöjen vaikuttamistyössä. Saimme kuulla etäyhteyden kautta vammaisten naisten voimaantumistarinoita sekä Suomesta että Bosnia-Hertzegovinasta. Lisäksi käsittelimme voimaantumisen teemaa henkilökohtaisella tasolla yhteisen keskustelun ja parityöskentelyn avulla. Tiedotuksen laajaa-alaisena osaajana Sanni kertoi, kuinka käyttää sosiaalista mediaa ja kuvia vaikuttamistyön tukena.

 Suurin osa vammaisista naisista osallistui ensimmäistä kertaa koulutukseen, joka oli suunnattu nimenomaan vammaisille naisille. Oli koskettavaa nähdä se innostus, kun keskustelu lähti käyntiin pienen alkujännityksen jälkeen. Monella naisella oli takanaan hyvinkin traumaattisia kokemuksia, joita haluttiin jakaa koulutuksen toisena päivänä, kun oltiin enemmän tutustuttu. Parasta oli nähdä keskinäinen kannustus ja vertaistuki ja erityisesti se, kun muutamat naiset, jotka olivat tulleet koulutukseen yksin ja hyvinkin yksinäisinä, verkostoituivat keskenään ja lähtivät uusien ystäviensä yhteystiedot ja kannustus mukanaan kotiin.

Koulutuksen anti tiivistyi kortissa, jonka sain muutamalta osallistujalta. Yksi kortin viesteistä kuului: ” Yksin olemme yksi kaunis kukka mutta yhdessä olemme vielä kauniimpi kukkakimppu”.

 

Embet on ylpeä äiti

Kun Embetin poika oli 12-vuotias, hän kirjoitti äidilleen runon: ’’Äiti, sinä ansaitsisit Nobelin palkinnon. On kuin olisit kasvattanut kymmenen lasta.’’

Embet onkin ihmeäiti. Hän pitää omaa kauppaa, hoitaa yksin kehitysvammaista 18-vuotiasta tytärtään, sekä osallistuu kaikkiin naapuruston yhteisöllisiin tapahtumiin häistä hautajaisiin. Lisäksi Embet käy vammaisten naisten järjestö EWDNAn tilaisuuksissa ylpeänä edustamassa tytärtään, joka on järjestön jäsen.

Meille Embet huikkaa vielä lopuksi: ’’Katsokaa tytärtäni, hän on niin kaunis!’’

hymyilevä nainen taustallaan kioski tavaroineen

Kynnyksen kehitysyhteistyöhankkeessa Etiopiassa voimautetaan vammaisia naisia yhteistyössä muiden muassa Marttaliiton kanssa.

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

Ababa tahtoo kouluttaa lapsensa

Ababa Bacha, 32, on touhukas nainen. Miehensä kanssa hän myy kynttilöitä ja suitsuketuoksuja kirkon läheisyydessä, hoitaa kahta lastaan ja asuntoa ja osallistuu vammaisten naisten järjestö EWDNAn toimintaan. Ababan kautta myös kymmenkunta uutta vammaista naista on liittynyt EWDNAn jäseneksi, sillä viesti on selkeä: EWDNA muuttaa elämän suunnan.

Kahdeksan vuotta sitten Ababankin tilanne oli erilainen. Hän kerjäsi kadulla. Nyt edessämme on kaunis ja hymyilevä nainen, joka osallistuu aktiivisesti maansa yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen elämään ja suunnittelee kouluttavansa lapsensa hyvin.  

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

Nainen pyörätuolissa yllään mekko ja villatakki

Vihdoinkin Sambia!

Teksti: Veera Pensala

Kuva: Liisa Huima

Kynnys aloitti Marttojen kanssa loppuvuodesta 2020 vammaisten naisten ja tyttöjen tukemiseen keskittyvän kehitysyhteistyöhankkeen Sambiassa. Kuten kaikissa Kynnyksen hankkeissa, paikallinen kumppani on vammaisjärjestö, jonka työntekijät ovat itse vammaisia ihmisiä. Erilaisten viivytysten ja vaikeuksien jälkeen yhteistyö on lähtenyt upeasti käyntiin.

Lisärahaa Afrikkaan

Kaikki lähti uuden hankkeen kanssa liikkeelle siitä, kun ulkoministeri Pekka Haaviston myötävaikutuksella kehitysyhteistyöjärjestöille myönnettiin lisärahoitusta Afrikkaan. Kynnys päätti aloittaa rahoilla uuden hankkeen Sambiassa. Homma tyssäsi tosin heti alkuunsa, kun korona pisti koko maailman sekaisin – samoin kuin Kynnyksen koko kehitysyhteistyön.

Suunnittelua etänä

Koronan myötä suunnitelmat matkustamista ja uuden hankkeen yhteisestä suunnittelemisesta Sambiassa kariutuivat. Tutustuminen paikalliseen vammaisjärjestöön tapahtui etänä Zoomissa missä pikkuruutujen kautta tihrustimme toisiamme. Vaikka suunnitelmat saatiin valmiiksi, jännitys oli hirmuinen. Sambia kiikkuu korruptiolistojen kärjessä ja mietimme, kuinka saatamme lähettää rahaa maahan, joiden ihmisiäkään emme ole koskaan tavanneet. (Pieni juonipaljastus: sama järjestö oli tehnyt 10 vuotta aiemmin KynnysKinon kanssa yhteistyötä, eli jonkinlainen luottamus oli sentään olemassa.)

Hanke käynnistyy

Lokakuussa 2020 Vammaiskumppanuus näytti suunnitelmillemme vihreää valoa, ensimmäinen rahalähetys 15 000 € lähti Sambiaan. Yhteistyö käynnistyi virallisesti ja peukut nostettiin pystyyn. Ensimmäiset koulutukset Sambiassa järjestettiin vammaisille naisille heidän oikeuksistaan, tasa-arvoisesta ja inklusiivisesta yhteiskunnasta. Samoihin koulutuksiin osallistuivat virkamiehetkin – koulutuksen yksi tavoite oli tuoda yhteen vammaisia ja vammattomia ihmisiä. Siis inkluusiota kirjaimellisesti!

Reippaat naisryhmät

Vaikuttamistyön, koulutusten, neuvonnan ja monen muun toiminnon lisäksi hankkeessa tuetaan naisten omia ryhmiä. Moni niistä tähtää toimeentulon kasvattamiseen. Mukunin kylässä toimii yksi aktiivisista ryhmistä, jota Rhoda Shiambwede vetää. Hän on tarmokas nainen, joka on rakentanut oman talonsa paikallisen kahvinmakuisen juoman myynnistä ansaitsemillaan rahoilla. Rhoda haluaa ottaa naiset mukaan kahvintuotantoon ja tarjota näin muillekin mahdollisuuden tuloihin. ’’Ensin pavut ostetaan lähialueilta, siten kuivataan, jauhetaan ja pussitetaan myytäväksi’’, opettaa Rhoda naisille tapaamisessa.

Täysin purjein eteenpäin

 Sambian hanketta pyörittää paikallinen vammaisjärjestö Vilole. Sen toiminnanjohtaja Musola on puuhanainen, jonka koko yhteisö (ja ulkopuolinenkin yhteisö Lusakassa asti!) tuntee. Kaksi reipasta naista Martha ja Ruth hoitavat mm. naisryhmien toimintaa ja nuoret miehet Teddy ja Chuchi vastaavat viestinnästä. Alick ja Stanley hoitavat taloutta, Timothy ajaa autoa ja Geoffrey pitää toimiston kunnossa. Tällä porukalla on mahtavan hyvä jatkaa. Aloitimme pienesti 2020, kasvatimme toimintaa 2021 – kunnes vuoden 2022 alussa alkoi uusi nelivuotinen hanke ja nyt menemme täydellä vauhdilla eteenpäin.

Faktalaatikko:

Hankkeen nimi: Sambian vahvat vammaiset naiset ja tytöt – Women and Girls with Disabilities Enabled Project (WODEP II)

Hankkeen toteuttajat: Kynnys, Martat ja Vilole Images Productions – Women and Girls Disability Rights of Zambia

Hankkeen kesto: 2019–2021

Hankealueet: Livingstone ja Zimba (Southern Province), Mumbwa (Lusaka Province), Kabwe (Central Province), Samfya and Mansa (Luapula Province).

Hankkeen kesto: 2022-2025

Budjetti: 200 000 €

Hyödynsaajat: 630 vammaista naista ja miestä. 810 päättäjää, opettajaa, yhteisöjohtajaa, järjestötyöntekijää ja toimittajaa.

Tärkeimmät toiminnot: Koulutukset (mm. peruselämäntaidot, kotitaloustaidot, seksuaali- ja lisääntymisterveys) ja tietoisuuden lisääminen vammaisoikeuksista vammaisille naisille ja heidän perheilleen. Naisryhmien tukeminen. Päättäjien, viranomaisten ja yhteisön johtajien tietoisuuden lisääminen ja kouluttaminen vammaisoikeuksista ja inkluusiosta.

Etualalla hymyilevä nainen mekossa ja hänen taustallaan paikallista väkeä
Mukuni-kylän naisten ryhmä ja Musola Catherine Kaseketi. Taustalla vasemmalta Silvia Siazunge, Mable, Magret Mashoko ja Royce Mwanza.