On #TekojenTiistai! Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Lue lisää jatule kummiksi osoitteessa: https://kynnys.fi/liity-kummiksi/.
Etiopiassa kumppanimme EWDNA on alkuvuodesta 2023 järjestänyt muiden muassa koulutuksia perheille. Järjestö yrittää saada aina uusia perheitä mukaan koulutuksiin. Etiopiassa on hyvin yleistä, että perheet, joissa on vammainen jäsen, kohtaavat ennakkoluuloja. Vanhemmat itse eivät usein myöskään näe vammaisen lapsensa kouluttamista tarpeelliseksi. Koulutuksissa EWDNA keskittyy niihin positiivisiin vaikutuksiin, joita vammaisten lasten koulutuksella on yhteisöille. Perheet, jotka uskaltavat kouluttaa vammaiset lapsensa, ovat esikuvia muille.
EWDNA on järjestänyt kotivierailuja niiden jäsentensä luo, jotka ovat liian huonokuntoisia vierailemaan heidän toimitiloissaan. Addisissa ja Dire Dawassa perheille toimitetaan esimerkiksi elintarvikkeita ja vaippoja sekä käydään yleistä keskustelua perheen tilanteesta. Mehale Medan vuoristoisella alueella puolestaan ilma on erittäin kylmä suurimman osan vuodesta ja jäseniä tuetaan toimittamalla heille peittoja ja ruokaöljyä. EWDNA tukee perheitä myös asioinnissa esimerkiksi terveyspalvelujen ja apuvälineiden saamiseksi.
Lisäksi EWDNA seuraa ja tukee aktiivisesti YK:n vammaissopimuksen toteutusta ja toimeenpanoa Etiopiassa. He järjestivät alkuvuonna muiden muassa vammaisten asiantuntijoiden johtaman työpajan, johon osallistui noin 90 valtion viranhaltijaa ja vaikuttivat näin myönteisesti YK:n vammaissopimuksen täytäntöönpanoprosessiin.
Join us on a journey where The Treshold Association’s coordinator Eija Rautakorpi goes on a trip to Kosovo to contact the local disability organization Handikos. In this video, Eija interviews Handikos organisation’s dedicated employees about their work and members of the organization about their participation in the Handikos organized activities.
Tule mukaan matkalle, kun Kynnys ry:n kehityskoordinaattori Eija Rautakorpi lähtee Kosovoon ottamaan yhteyttä paikalliseen vammaisjärjestöön Handikosiin. Tässä videossa Eija haastattelee Handikosin omistautuneita työntekijöitä ja jäseniä heidän osallistumisestaan Handikosin toimintaan.
Kynnyksen kehitysyhteistyöllä oli ainutlaatuinen mahdollisuus järjestää kehitysyhteistyötukea saaville kumppanijärjestöilleen yhteinen opintomatka Sambiaan toukokuussa. Osallistujat olivat vammaisjärjestöjen työntekijöitä Bosnia-Hertsegovinasta, Etiopiasta, Sambiasta sekä kolmesta Keski-Aasian maasta: Kazakstanista, Kirgisiasta ja Tadzhikistanista.
Lisäksi Suomesta oli mukana Vammaiskumppanuus ry:n toiminnanjohtaja Anja Malm sekä ulkoministeriöstä vammaisasioiden suurlähettiläs Petri Puhakka. Kynnyksestä mukana olivat kehitysyhteistyökoordinaattorit Eija Rautakorpi ja Veera Pensala.
Sambian Livingstonessa toimii Kynnyksen uusin kehitysyhteistyökumppani Vilole, joka toimi opintomatkamme emäntänä ja isäntänä ja vastasi paikallisesta ohjelmasta ja järjestelyistä. Tiivis työskentely rakentui kuuden päivän aikana kuuden teeman ympärille: voimaantuminen, väkivallan vastaisen työn ja naisten oikeuksien lisääminen, työllistäminen ja tulonhankintaa tukevat toiminnot, taiteen ja osallistavien menetelmien käyttö vaikuttamistyössä sekä rahoitus ja taloudellinen kestävyys.
Matkan tarkoituksena oli myös tutustua paikallisiin toimijoihin ja toimintatapoihin. Kävimme klinikalla, joka tekee työtä väkivaltaa kohdanneiden naisten kanssa. Afrikassa tanssi on luonnollinen tapa kommunikoida ja tapasimmekin vammaisten nuorten ryhmän, joka esitti meille omaa tanssiohjelmaansa, jota he käyttävät vaikuttamistyön välineenä. Taiteen, sosiodraaman, improvisoinnin ja teatterin käyttö vaikuttamistyön keinona olikin oivallus, jonka moni sanoi vievänsä mukanaan omaan työhönsä.
Catherine Musola Kaseketi
Pääsimme myös vierailulle paikallisen perheen kotiin, jossa edistetään sambialaista taidetta ja käytetään taidetta kulttuurisen ilmaisun työmuotona. ”Vaikuttamistyö on taidetta ja meidän tulee olla luovempia siinä”, oli yhden matkalaisen oivallus.
Polku on yhteinen kaikkialla
Osallistujille tapaamisen tärkeintä antia oli yhteisten teemojen äärelle kokoontuminen: se, että ensimmäistä kertaa kumppanijärjestöt pääsivät tapaamaan toisiaan, oppimaan toisiltaan ja tutustumaan toisiinsa. ”Olemme siskoja ja veljiä, jotka ovat samalla polulla ihmisarvoisen elämän ja oikeuksien puolesta.” Järjestöjen työskentelytavat eroavat paljon toisistaan ja monelle työntekijälle olikin silmiä avaavaa huomata, että samaa tavoitetta voi lähestyä hyvin eri tavoin. Suomalaisille osallistujille oli hienoa nähdä yhteisöjen ja luovuuden voima: olemme samanlaisia ihmisiä mutta lähestymme ja teemme asioita hyvinkin eri tavoin.
Päivien aikana saimme huomata, miten samanlaisten toimintaa ohjaavien arvojen, itsenäisen elämän periaatteiden ja osallisuutta korostavien toimintatapojen parissa järjestöt tekevät työtään eri puolilla maailmaa. Toiset hankkeet keskittyvät paikallisten vammaisten naisten keskinäiseen vertaistukeen vaikkapa kahviseremonioiden äärelle kokoontuen, toiset naisten kesäleirien järjestämiseen ja jotkut puolestaan yhteiskunnan asenteiden aktiiviseen muuttamiseen. Erilaisista työskentelytavoista huolimatta kaikilla on yhteinen missio: parantaa vammaisten henkilöiden elinolosuhteita, vähentää syrjintää ja muuttaa asenteita. Ryhmämme seniorin sanoin: ”Olemme mahtavia ihmisiä, jotka tekevät mahtavaa työtä ja suurta muutosta”.
Yhteisö pitää huolta
Afrikassa matkustaminen ei ole liikuntavammaiselle aivan yksinkertaista: invatakseja ei ole, esteettömistä wc:stä puhumattakaan. Kadut ovat pääosin erittäin vaikeakulkuisia: päällystämättömiä ja kuoppaisia. Esteettömäksi mainostetussa hotellihuoneessa voi suihkuun olla korkea kynnys. Kaikesta huolimatta, niin ryhmän pyörätuolin käyttäjät kuin muutkin, pääsivät pääsääntöisesti sinne minne oli tarkoitus mennä.
Vaikuttavaa oli nähdä, onpa se sitten sambialainen tai ylipäätänsä afrikkalainen, asenne, että mikään ”este” ei ole mahdoton tai liian vaikea. Jos joku tarvitsee apua, sitä ei tarvitse pyytää, vaan sitä tarjotaan. Afrikassa kukaan ei selviä yksin: ei vammainen eikä vammaton, kaikki tarvitsevat toisiaan ja auttavat kädet, jalat ja mieli ovat aina lähellä. Yhteisön turva on Afrikassa jokaisen elämän tukipilari.
Kynnyksen kumppanit 2022–2025
Bosnia-Hertsegovina:
Hankkeen nimi: Vammaisten naisten voimaannuttaminen sekä syrjäytymisen ja väkivallan vähentäminen Bosnia ja Hertsegovinassa.
Tukea saava järjestö: IC Lotos.
Hankkeen tarkoitus: Vammaisten naisten voimaannuttaminen, yhteiskunnallinen vaikuttamistyö ja tiedon lisääminen vammaisten naisten kokeman syrjinnän ja väkivallan ehkäisemiseksi.
Erityistä:
IC Lotos kouluttaa niin vammaisia henkilöitä kuin viranomaisiakin, järjestää kampanjoita ja mielenosoituksia vammaisten oikeuksien puolesta sekä mm. mentorointiohjelman kautta työllistää vammaisia naisia järjestöihin työkokeiluun.
Keski-Aasia:
Hankkeen nimi: Keski-Aasian vammaisten naisten voimaantuminen
Kazakstan, Kirgisia ja Tadzhikistan
Tukea saavat järjestöt: Ravenstvo (Kirgisia), Ishtirok (Tadzhikistan) ja Shyrak (Kazakstan)
Erityistä: Järjestetään vuosittaiset kesäleirit kolmessa eri maissa, tarjotaan vertaistukea, neuvontaa ja koulutusta vammaisille naisille.
Etiopia:
Hankkeen nimi: Etiopian vammaisten naisten voimaantuminen
Tukea saava järjestö: Ethiopian Women with Disabilities National Association (EWDNA)
Hankkeen tarkoitus: Lisätä vammaisten naisten osallisuutta yhteiskunnassa.
Erityistä: Peruselämäntaitokoulutukset, seksuaali- ja lisääntymisterveyden kurssit, ruuanlaittokurssit, naisten kohtaaman väkivallan vastainen työ, neuvonta, vertaistuki ja kahviseremoniat vammaisille naisille.
Sambia:
Hankkeen nimi: Sambian vahvat vammaiset naiset ja tytöt
Tukea saava järjestö: Vilole Images Productions – Women and Girls Disability Rights of Zambia
Erityistä: Peruselämäntaitokoulutukset ja tietoisuuden lisääminen vammaisoikeuksista vammaisille naisille ja heidän perheilleen. Seksuaalioikeus- ja lisääntymisterveyskurssit vammaisille naisille. Vammaisten naisten kohtaaman väkivallan vastainen työ.
Kynnyksen kehityskoordinaattori Sanna Paasonen kävi vaiherikkaalla Keski-Aasian hankkeen seurantamatkalla. Heti alkuun ensimmäinen lento peruttiin ja hänen piti etsiä uutta reittiä Tadżikistanin Dushanbeen. Paasosen korvaava lento Istanbuliin myöhästyi niin paljon, ettei hän enää ehtinyt Almatyn koneeseen.
Suunnitelmat menivät jälleen uusiksi, koska uusi arvioitu saapumisaika Dushanbeen olisi ollut perjantaina iltapäivällä ja lauantaina kukaan ei ollut enää töissä Tadżikistanin itsenäisyyspäiväisyyspäivän takia. Paasonen päätti siis suunnistaa suoraan Kazakstanin Almatyyn, jossa aloitti suunniteltua aikaisemmin paikallisten tapaamiset.
Kuvassa näkyy Almatyyn lähtevä kone auringon laskiessa Istanbulin kentällä.
Ainakin Kazakstanin pääkaupungissa, Almatyssa, löytyy näitä kutsunappeja erityyppisten liikkeiden edestä. Joissakin paikoissa tosin rappujen päässä niin, että kutsujan täytyy pyytää ohikulkijaa painamaan nappia puolestaan.
Kazakstanissa toimivan Shyrak-vammaisjärjestön perustajajäsen ja varapuheenjohtaja Alima kutsui Sanna Paasosen kotiinsa perinteisen kazakstanilaisen ruokapöydän ääreen. Alima työskentelee Tasa-arvoinen yhteiskunta -projektin koordinaattorina, joka tarjoaa vammaisille henkilöille neuvonta- ja tukipalveluja. Työministeriön ansiosta projekti laajentui Almatyn kaupungissa 8 eri toimipisteeseen.
Kuvassa Aliman puoliso esittelee Kazakstania visuaalisen karttakuvan avulla. Toisessa kuvassa Alima perheenjäsenineen, lähellä asuva Akbota, Sanna Paasonen ja Paasosen kaksi venäjää puhuvaa viittomakielen tulkkia istuvat tuhdin ruokapöydän ympärillä olohuoneessa.
Pari faktaa Kazakstanista:
Tiesittekö muuten, että Kazakstanin kansalliseläin on lumileopardi, jota tulee varoa lumisilla vuoristoalueilla?
Almatysta löytyy ainakin kahdenlaista invataksia: perinteinen tilataksi tai henkilöauto tilavammalla tavaratilalla, jonne voi laittaa apuvälineet.
Kazakstanissa ensimmäiseen vammaluokitukseen kuuluvat saavat maksuttomat vammaispalvelut, kuten esimerkiksi avustus- ja kuljetuspalvelut. Vuoteen 2017 asti ensimmäiseen vammaluokitukseen kuuluvat saivat valtiolta ilmaisen omistusasunnon mikäli eivät vielä omistaneet asuntoa ja olivat asuneet kaupungissa vähintään kolme vuotta. Nykyään vammaiset saavat valtion kautta edullisemman vuokra-asunnon, jossa tehdään muutostyöt. Kazakstanissa on käytössä kolme vammaluokitusta ja niin sanottu lääkäriraati päättää mihin luokitukseen vammainen henkilö kuuluu.
Kuvassa näkyy henkilöauton etuikkunan vasemmassa yläkulmassa pyörätuolilogolla varustettu kuvalappu.
Sanna kävi kahtena päivänä myös Shyrakin toimistossa tapaamassa työntekijöitä ja haastatteli paria itsenäisen elämän taitojen koulutuksiin osallistunutta vammaista naista tuleviin hankkeen julkaisuihin.
Kuvassa keskellä kannettavan tietokoneen edessä istuu Shyrakin puheenjohtaja Tatyana Baklazhanskaya, joka vastaa Kynnyksen vammaisten naisten voimaannuttamisen hankkeesta Kazakstanin päässä. Shyrakin puheenjohtaja valitaan kolmen vuoden välein pidettävässä jäsenkokouksessa, jolloin käsitellään puheenjohtajavaalien lisäksi kolmen edeltävän vuoden toimintakertomusta ja jäsenet voivat esittää kehittämisehdotuksia kolmelle seuraavalle vuodelle. Puheenjohtaja valitsee varapuheenjohtajan ja päättää tämän toimintavaltuuksista. Shyrakissa työskentelee kaikkiaan 10 työntekijää itsenäisen elämän taitojen kouluttajista siivoojiin.
Seuraavaksi Kirgisian pääkaupunkiin Bishkekiin
Ensimmäiset päivät Kirgisian pääkaupungissa, Bishkekissä kuluivat Ravenstvon toimistotapaamisiin. Ravenstvo on valtakunnallinen järjestö, jolla on pääkoordinointivastuu Keski-Aasian päässä Kynnyksen kehitysyhteistyöhankkeessa. Myös Tadżikistanin Ishtirok ja Kazakstanin Shyrak ovat mukana kumppanijärjestöinä Kynnyksen hankkeessa. Kirgisiassa tavattiin tietenkin muiden muassa Ravenstvon johtaja Gulmira Kazakunova.
Gulmira Kazakunova Ravenstvosta.
Ravenstvo vammaisten naisten järjestönä on kasvanut huimasti viime vuosina ja sen yhtenä erityispiirteenä voinee pitää vammaisiin naisiin kohdistuvaa (ennalta ehkäisevää) väkivaltatyötä.
Viimeisenä päivänä Sanna Paasonen kävi tutustumassa Indepencedent Living Centeriin Bishkekin laidalla, jossa vammaiset naiset pääsevät harjoittamaan itsenäistymistä ja yhteiskuntaan osallistumista, kuten ruoanlaittoa, hygieniasta huolehtimista, ulkona liikkumista ja sosiaalista kanssakäymistä.
Kuva koulutuskeskuksen ulkopuolelta hiekkaiselta pikkutieltä katsottuna. Taustalla näkyy Sveta, joka vastaa koulutuskeskuksesta. Hänen vieressään oikealla puolella seisoo Bermet, joka on Kynnyksen hankkeen kirgisialainen koordinaattori. Molemmat hymyilevät kameraan päin vilkuttaen.
Remontoidun keittiön pöydän ääressä istuva Sveta kaataa teetä kuppiin ja ruokapöydällä näkyvät teetarjoilut. Toisessa kuvassa osallistujat esittelevät maalauksia Gulmiralle ja Sannalle. Taidetyöpajassa harjoitellaan värien ja kynien käyttöä.
Yllättävän kallis kotiinpaluu
Viimeisessä kuvassa näkyy kädessä oleva maksupääte Bishkekin lentokentällä. Matkalla voi sattua yllättäviäkin käänteitä, kuten kävi tällä Sanna Paasosen seurantamatkalla. Tässä tilannekuvassa Paasonen joutui maksamaan 300 euron ”sakot” päästäkseen Bishkekistä kotiin. Lähtöselvitystiskillä annettiin maksupääte mukaan tulkille, koska lipun rekisteröinti ja maksaminen tapahtuivat toisessa kerroksessa. ”Sakot” johtuivat siitä, että Paasonen ei toteuttanut alkuperäistä matkasuunnitelmaa ja lentänyt Dushanbeen vaan jätti Istanbul-Dushanbe-Almatyn väliset lennot väliin.
Sanna Paasonen on palannut kotimaahan monipuolisen seurantamatkan jälkeen.
Suomen rahoittama kehitysyhteistyö näyttäytynee tavalliselle kansalaiselle ja päätöksentekijälle vain suurena menoeränä. Me kehitysyhteistyötä tekevät näemme, että työllämme muutetaan maailmaa, yksilöiden elämää ja rakennetaan tasa-arvoisempia yhteiskuntia. Kehitysyhteistyön marginaalissa on myös vammaisten aseman parantaminen, joka saa mediassa hyvin vähän huomiota.
Kehitysyhteistyövaroilla suomalaiset vammaisjärjestöt tukevat kehittyvien maiden vammaisten ihmisoikeuksien ja YK:n vammaissopimusten toteutumista kymmenissä hankkeissa eri puolilla maailmaa. Poikkeuksetta nämä tukea saavat vammaisjärjestöt ovat eri tavoin vammaisten henkilöiden itsensä perustamia ja vammaisia työntekijöitä työllistäviä pieniä järjestöjä, joiden rahoitus pohjautuu yksinomaan kehitysyhteistyövaroihin.
Näiden hankkeiden järjestämien koulutusten avulla koteihinsa piilotetut ja syrjään jätetyt vammaiset nousevat vähitellen näkyvämmäksi osaksi yhteisöjään ja vaatimaan perusoikeuksiensa toteutumista. Kehitysyhteistyön kohdemaissa vammaisten pääsy peruskouluun on vaikeaa; paitsi fyysisten esteiden vuoksi, myös siksi, ettei ole olemassa kuulovammaisten tulkkeja tai oppimateriaaleja pistekirjoituksella tai pahimmillaan vammaista lasta ei vain nähdä koulutuksen arvoisena. Vammaiset henkilöt ovat kehittyvissä maissa täysin perheensä ja omaistensa avun varassa ja ilman puolestapuhujia, usein myös väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreja.
Hankkeissamme saamme esimerkiksi nähdä, kuinka vammaisista nousee yhteisöissään aktiivisesti toimivia naisia, jotka lähtevät puolustamaan vammaisten naisten oikeuksia ja oikeutta syrjimättömyyteen ja tasa-arvoiseen elämään. Nuoret vammaiset voimaantuvat vertaistuen avulla. Koulutetuista vammaisista tulee järjestöjensä työntekijöitä ja johtajia. Oikeuksistaan tietoiset vammaiset haastavat kotikaupunkinsa oikeuteen, koska kaupunki ei huomioi esteettömyyttä omissa rakennuksissaan ja palveluissaan. Eri tavoin vammaisten henkilöiden opiskelu yliopistoissa mahdollistuu tukipalvelujen ja estettömyystietoisuuden avulla. Yksilöiden ja yhteisöjen voimaantuminen näkyy monin eri tavoin.
Vammaisten kehitysyhteistyötä tehdään pienillä varoilla mutta sillä muutetaan suuria asioita. Yhden vammaisen henkilön aseman parantuminen vaikuttaa aina koko yhteisöön ja toimii esimerkkinä muille. Näin rakennetaan oikeudenmukaisempaa maailmaa ja meillä on varaa siihen.
Antti Tuononen
Toiminnanjohtaja
Eija Rautakorpi
Kehitysyhteistyökoordinaattori
Kynnys ry
Vammaisjärjestöjen kumppanit poseeraavat yhdessä Pantteri-paidoissaan. Kuva: Kynnys ry
Kynnys ry on tehnyt Keski-Aasian vammaisliikkeen kanssa yhteistyötä ainakin vuodesta 2005 asti ja on ollut mukana Keski-Aasian vammaisten naisten verkoston alullepanossa. Tammikuussa 2022 alkoi uusi nelivuotinen ohjelmakausi Ishtirokin (Tadzhikistan), Shyrakin (Kazakstan) ja Ravenstvon (Kirgisia) kanssa. Ensimmäisillä kausilla Kazakstanin vammaisten naisten organisaatio Shyrak toimi pääkoordinaattorina Keski-Aasiassa. Edellisen ohjelmakauden alkaessa vastuu siirtyi kirgisialaiselle Ravenstvolle, jotta tämäkin järjestö oppii työssä tarvittavat koordinointitaidot.
Yhteistyömme aikana merkittävimpiä virstanpylväitä ovat olleet muun muassa YK:n vammaisoikeussopimuksen ratifiointi Kazakstanissa ja Kirgisiassa sekä Keski-Aasian vammaisten foorumin pitkäaikaisen puheenjohtajan ja Shyrakin toiminnanjohtajan Lyazzat Kaltayevan valinta senaattoriksi. Vammaiskumppaanuden kanssa toteutuvan Keski-Aasian vammaisten naisten voimaantuminen -hankkeen pääpaino on ollut vammaisten naisten aseman vahvistamisessa yksilöllisesti, yhteisöllisesti ja yhteiskunnallisesti. Muun muassa vuosittaisilla kesäleireillä saadun vammais- ja sukupuolitietoisuuden ja seksuaaliterveyskasvatuksen myötä vahvistuu vammaisten naisten tietoisuus siitä, mihin heillä on oikeus. Hankkeessa tehdään myös lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevää työtä.
Ulkoministeriön rahoittamaa yhteistyöhanketta tulee evaluoida viimeistään pitkäaikaisen yhteistyön päättyessä, jotta yhteistyökumppaneiden itsenäinen selviytyminen varmistuu. Evaluaatiossa tarkastellaan neljää eri osa-aluetta: vaikuttavuutta, kestävyyttä, tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Kilpailutuksen päätteeksi Kynnyksen evaluaation tekijöiksi valittiin Tytti Matsinen ja Katariina Sario. Prosessi käynnistyi joulun alla kick-off-tapaamisella ja raportti valmistui kolme kuukautta myöhemmin maaliskuussa.
Aineistonkeruuvaiheeseen sisällytettiin nykyisen ja edellisen hankekauden dokumentit, jotta yhteistyöstä voidaan saada kokonaiskäsitys. Dokumenttien lisäksi tietoja kerättiin kesäleireille osallistuneiden ja organisaatioiden hankkeen hallinnosta vastaavien verkkokyselyllä sekä joidenkin kesäleireille osallistuneiden haastatteluilla. Haastateltavien joukossa on myös suomalaisia, Kynnyksen edellinen ja nykyinen koordinaattori sekä Väestöliiton projektikoordinaattori. Toinen evaluaation tekijöistä toteutti viikon mittaisen kenttämatkan Kazakstaniin ja Kirgisiaan.
Sarion ja Matsisen raportin tulososiossa on kuvailtu SWOT:n analyysin tuloksien lisäksi yhdeksän suositusta jatkokehittämiseen. Hankkeen vahvuuksiksi on mainittu esimerkiksi kolmen organisaation vahvat naisjohtajat. Vahva johtajuus nähdään myös riskialttiina, jos organisaation sisällä ei ole henkilöitä jakamassa vastuuta. Vahvan johtajan siirtyminen toisiin tehtäviin voi horjuttaa organisaatiota. Esimerkiksi osa kesäleireillä käyneistä voisikin siirtyä organisaation vastuullisiin tehtäviin. Raportin mukaan kesäleirien sisältö ja kohderyhmä ovat aiheuttaneet ristiriitoja. Leireille, joissa käsitellään itsenäisen elämän taitoja, on osallistunut myös vammaisia miehiä. Kirgisiassa lähisuhdeväkivaltaa käsittelevällä leirillä taas on ollut vain vammaisia naisia, jotta turvallinen tila olisi osallistujille mahdollinen. Hankkeen painopiste onkin vammaisten naisten voimaantuminen, ei itsenäisen elämän taidot, joten tätä suositellaan jatkossa pohdittavaksi.
Raportissa on käsitelty myös organisaatioiden riippuvuussuhteita. Esimerkiksi Tadzhikistanin järjestötoiminta on täysin suomalaisten avustusten varassa. Taustalla on maan vammaisiin kohdistuva syrjintä ja vaikea taloudellinen tilanne. Tällä hetkellä vammaisilla henkilöillä ei ole mahdollisuutta saada tukea kotimaaltaan. Raportissa suositellaan selvittämään kansainvälisiä verkostoja ja yhteistyötahoja, kuten yliopistoja ja instituutteja.
Kynnys on toteuttanut kehitysyhteistyöhanketta Marttojen kanssa yhdessä jo kymmenisen vuotta Etiopiassa. Marttojen ammattitaidolla Addis Abeban vammaisia naisia on koulutettu vuosittain kotitalous- ja ruuanlaittotaidoissa, ja moni nainen kertoo oppineensa uutta tasapainoisesta ja terveellisestä ruokavaliosta, energiaa säästävästä tavasta laittaa ruokaa ja monelle on tarttunut kursseilta uusia kavereitakin matkaan.
Kävimme joulukuussa 2022 paikan päällä ja haastattelimme kurssin käyneitä naisia. Useampi jakoi meille saman tarinan, ettei kukaan omassa perheessä ollut uskonut heidän pystyvän laittamaan ruokaa. Kurssin jälkeen monen perheenjäsenen leuat olivatkin loksahtaneet auki, kun taitavat naisemme olivat paistaneet kotona injeeraa, valmistaneet herkullisia kastikkeita ja tehneet hedelmäsalaatin jälkiruuaksi.
Kuva: Terhi Lindqvist
Naisten kommentteja:
”Käytin ennen liikaa ruokaöljyä. Nyt säästän rahaa, kun käytän sitä vähemmän. Opin myös, että öljyn liikakäyttö on epäterveellistä.”
”Opin käyttämään herneitä ja papuja uudella tavalla injeeran kanssa.”
”Opin tekemään ruokaa niistä aineksista, mitä kotoa löytyy.”
”Tärkeää ei ollut vain se, että opimme laittamaan ruokaa. Tärkeintä oli ymmärtää, miten ruoka vaikuttaa terveyteemme.”
”Minulla säästyy nyt hiiliä, kun aloitan ruuanlaiton vasta kun kaikki ainekset ovat esillä. Ennen laitoimme ensin tulet ja sitten aloimme etsiä tarvikkeita.”
Kosovolainen Faruk Kukaj on yksi maansa pisimpään toimineita vammaisaktiiveja. Hän oli mukana jo 1983 perustamassa vammaisjärjestö Handikosia. Vuonna 1999 vammaisten oikeuksien ajamisesta tuli myös hänen työnsä; hän alkoi työskennellä järjestössä vastuullaan mm. edunvalvonta- ja vaikuttamistyö, uusien jäsenten hankinta ja tiedon keruu. Kynnys ja Handikos ovat tehneet yhteistyötä jo ennen vuosituhannen vaihdetta ja se on jatkunut kehitysyhteistyöhankkeina ja yhteisenä EU-hankkeena tähän päivään asti. Nykyisin Handikos on maansa merkittävin vammaisjärjestö, jolla on toimintaa ympäri maata ja joka tekee erittäin näkyvää poliittista vaikuttamistyötä vammaisten oikeuksien toteutumiseksi pitkäaikaisen johtajansa Arfim Maliqin johdolla.
Viime vuonna Faruk haastoi kotikaupunkinsa Pristinan oikeuteen kaupungin harjoittamasta syrjinnästä vammaisia asukkaita kohtaan. Yksi syytteen perusteista oli pääkaupunki Pristinan esteellisyys: kaupungissa on mahdotonta liikkua pyörätuolilla käytännössä muuten kuin autoteiden viertä tai päästä asioimaan kaupungin virastoihin. Nyt oikeuden ensimmäinen aste on päätynyt siihen, että Farukin syyte kaupunkia vastaan on mennyt läpi. Päätös ei ole lainvoimainen eli siitä voi vielä valittaa.
Oikeuden tekemä päätös on kuitenkin jo nyt historiallinen ja merkittävä osoitus siitä, että Handikosin pitkäjänteinen työ vammaisten ihmisoikeuksien eteen tuottaa näkyviä tuloksia ja johtaa toivottavasti pitkällä tähtäimellä myös siihen, että myös muu rakennettu elinympäristö perusasteen kouluineen, yliopistoista puhumattakaan, olisi tulevaisuudessa esteetön ja vammaisille mahdollistuisi oikeus tasavertaiseen opiskeluun ja sitä kautta työelämään ja täyteen osallisuuteen.
Kazakstanilainen Akbota kävi tavallista koulua kunnes vammautui teini-ikäisenä ja koulutie alkoi mutkistua. Kotikoulun jälkeen taiteellisesti lahjakas nuori nainen hakeutui taidekouluun. Akbota menestyi kilpailuissa ja möi töitään muun muassa taidegallerioissa. Huomattuaan, ettei hän ansaitse taiteilijana riittävästi, hän päätti ryhtyä kuitenkin opettajaksi ja jatkoi yliopistoon opiskelemaan englantia.
Valmistautuminen alkaa häämöttää, vaikka yliopisto-opinnotkaan eivät ole olleet helppoja.
”Moni koulu ei halunnut ottaa minua opettajaharjoitteluun, koska olen heidän mielestään vammaisena oppilaille turvallisuusiski. Haaveilen kuitenkin pääseväni valmistumisen jälkeen töihin lukion englannin kielen opettajana.”
Akbota teostensa kanssa. Kuva: Liisa Huima
Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!
