Vammaisten naisten voimaantumisen tukemista Etiopiassa

Teksti ja kuvat: Eija Rautakorpi

Dibabe Bacha

Maaseudulla kasvanut Dibabe sokeutui täydellisesti 8 -vuotiaana etenevän silmäsairauden vuoksi. Silmähoitojen vuoksi perhe muutti Addis Abebaan, jossa ilmeisen sitkeän luonteensa ja perheensä tuen vuoksi Dibabe kävi ensin integroitua koulua ja myöhemmin opiskeli yliopistossa sosiaalipolitikkaa, sosiologiaa ja sosiaaliantropologiaa. Sillä, että Dibabe sai opiskella integroidussa koulussa, on ollut hänen mukaansa suuri merkitys hänen elämänpolkunsa etenemisen suhteen. Koulu toi mukanaan mahdollisuuden sosiaaliseen elämään ja avioliiton solmimiseen. Lapsiakin on kolme, joista nuorin kolmevuotias. Tällä hetkellä tämä aikaansaava äiti ja johtaja opiskelee työnsä ohella yliopistossa johtamista ja on lähellä valmistumista myös näiden opintojen suhteen.

Sokean Dibaben tie Etiopian Vammaisten Naisten järjestön EWDNA:n toiminnanjohtajaksi on ollut pitkä mutta päämäärätietoinen. Hän aloitti työt järjestön sosiaalityöntekijänä ja toimi siinä tehtävässä kymmenen vuotta ennen kuin siirtyi toiminnanjohtajaksi vuonna 2017.

Vammaisilla naisilla ei yleensä ole muuta tietä työllistymiseen kuin onnistua saamaan työpaikka valtionhallinnosta, Dibabe sanoo. Sekään ei vielä takaa, että työskentelyolosuhteet olisivat inhimilliset. Dibabe kertoo esimerkin liikuntavammaisesta naisesta, jonka työpaikalla ei ollut esteetöntä pääsyä wc:hen. Nainen ei käyttänyt kahdeksaan vuoteen työpäivänsä aikana wc:tä! Vammainen työntekijä voi jäädä myös esimerkiksi kuulovamman vuoksi keskeisen työtä ja työyhteisöä koskevan informaation ulkopuolelle: hänelle ei esimerkiksi kerrota mahdollisuudesta lomiin tai lounastaukoihin. Syrjintä voi olla tahallista, tahatonta tai välinpitämättömyyttä.

Vuosien aikana vammaisten naisten järjestöstä on kasvanut merkittävä vaikuttaja ja se on edelleen Etiopian ainut kansallinen vammaisten naisten järjestö. Suomesta sen toimintaa rahoittaa Kynnyksen lisäksi Abilis-säätiö sekä Martat. Dibabe näkee, että toiminnanjohtajana hänen tärkein tehtävänsä on antaa ääni yhteiskunnan äänettömille ja hiljaisille eli vammaisille naisille.

Järjestöä uhkaa tällä hetkellä oman pienen toimitilansa purku. Dibaben unelmana onkin rakennuttaa johtamalleen järjestölle oma esteetön toimitalo, joka olisi naisten oma turvapaikka. Paitsi, että siellä saisi kuntoutusta, apuvälineitä ja niiden huoltoa, se olisi myös psykososiaalisen tuen keskus. Toisena haaveenaan hän toivoo, että jonain päivänä Etiopian parlamentissa olisi edustaja, joka ajaisi vammaisten asioita, täyttä inkluusiota ja tasa-arvoa.

Keskustelumme lopuksi Dibabe haluaa korostaa ”ei mitään meistä ilman meitä” -periaatetta kaikessa vammaisia koskevassa toiminnassa ja päätöksenteossa. Hän painottaa itsetuntemuksen ja itsensä johtamisen kykyä; joskus tärkeintä voi olla, että katsoo asioita positiivisen lähestymistavan kautta ja avoimin mielin sekä muuttaa omia asenteitaan. Toisten kuunteleminen on johtajankin tärkeimpiä työkaluja. Eikä epäonnistumista kannata eikä voi pelätä; se on paras tie menestykseen.

Hymyilevä nainen katsoo kameraan
Dibabe Bacha

 

Alayka Ashwnafi

Kuoppaisen kujan päässä on kapea aaltopeltiportti, josta pääsemme pienelle sisäpihalle. Mutaisella pihalla on pyykkejä naruilla roikkumassa ja lukemattomia tynnyreitä, ilmeisesti veden varastointia varten. Molemmin puolin pihaa on ovia, joista pääsee sisään asuntoihin. Myöhemmin kuulemme, että asuinnoissa asuu vain naisia ja lapsia.

Olemme tulleet tapaamaan 24 -vuotiasta Alaykaa, jonka ”avustaja-sisko” opastaa meidät oikealle ovelle. Huone, johon ovesta suoraan saavutaan, on hyvin pieni ja siisti. Asunto koostuu yhdestä huoneesta, joka on jaettu verholla kahteen osaan. Yhdessä nurkassa on keittiöntapainen sekä jääkaappi. Tilassa on matalia jakkaraistuimia, sohvapöytä, TV sekä patja lattialla. Alayka on saanut kaupungin omistaman asunnon vuosi sitten. Kalusteet hän on saanut kirkon kautta, jossa hän käy päivittäin yhdessä avustajansa kanssa. Myös Etiopiassa hyvin harvinainen apuväline, sähköpyörätuoli, on saatu lahjoituksena. Tosin sen itsenäinen käyttäminen kuoppaisilla teillä on lähes mahdotonta.

Liikuntavammainen Alayka asuu yhdessä vielä koulua käyvän Wagayen (17v.) kanssa. Wagaye toimii hänen avustajanaan ja Alayka kutsuu häntä siskokseen. Vanhemmat ovat kuolleet, mutta Alaykalla on nuorempi veli, joka käy yliopistoa Alaykan antaman pienen tuen turvin. Alayka haluaisi itsekin opiskella mutta liikkumisen haasteet sekä käsien toimintarajoitteet ovat käyneet ylivoimaiseksi. Nuori nainen opiskeli muotisuunnittelua mutta keskeytti muutaman kuukauden jälkeen. Myös tietojenkäsittelyopinnoille kävi samoin. Nyt hän haaveilee, että voisi työllistää itsensä jonkin pienen yrityksen turvin, mitä se voisi olla, on vielä harkinnan alla. Selvää on kuitenkin, että yrittämisen halua ja haaveita löytyy.

EWDNA:n toiminnan Alayka löysi vuonna 2021. Sitä kautta hän on saanut järjestön sosiaalityöntekijän apua mm. suosituskirjeiden laatimiseen. Ilman valtion virastoille osoitettuja suosituskirjeitä on vaikea saada minkäänlaista apua asumiseen, toimeentuloon, terveydenhoitoon tai koulutukseen pääsemiseksi. Suosituskirjeet paitsi helpottavat palvelun saamista myös auttavat taloudellisesti. EWDNA:n kahviseremonia-vertaistukitilaisuuksissa Alayka pääsee käymään liikkumisvaikeuksien vuoksi harvoin mutta ne ovat olleet hänelle tärkeitä, koska siellä voi keskustella kaikista vammaisen naisen elämään liittyvistä asioista. Sitä kautta hän on saanut myös uusia ystäviä. Nykyään ystävät tulevat hänen luokseen ja saavat varmasti yhtä lämpimän vastaanoton kuin me saimme; sekä etiopialaista kahvia popcornien kera.

2 tyttöä katsoo hymyillen kameraan. Toisella on tumma huppari ja toisella kirjavat vaatteet.
Alayka (vas.) ja Wagaye

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Lue lisää ja tule kummiksi osoitteessahttps://kynnys.fi/liity-kummiksi/.

”Vammaisjärjestöiltä opin puolustamaan oikeuksiani!”

”Nimeni on Yemiserach Mola. Minulla on kuulovamma ja liityin EWDNA:n toimintaan noin kolme vuotta sitten. Osallistuin säännöllisesti kahviseremonioihin. Elämäni on muuttunut paljon sen jälkeen, kun liityin EWDNA:n jäseneksi. Yksi avainasia on, että tämä on oikea paikka oppia vammaisten oikeuksista. Kuulovammat eivät vähennä kykyäni puolustaa itseäni ja sitä, mikä on oikein. Olen päättänyt voittaa kaikki tielleni tulevat esteet ja varmistaa, että ääneni kuullaan.

Osallistuin seksuaaliterveyskoulutukseen. Se opetti minulle kuinka toimia raskausaikana, kuinka säilyttää terveytensä ja jakaa tietoni muille kuuroille ja kuulovammaisille naisille, jotka tarvitsevat informaatiota näistä asioista. Kävin myös johtamiskoulutuksessa. EWDNA opetti minulle, kuinka puolustaa sitä, mikä on oikein ja elää elämääni.

Kerron teille yhden esimerkin työpaikaltani. Aina aiemmin, kun menin kysymään mitä tahansa asiaa sen koulun johdolta, jossa työskentelen, he eivät kohdelleet minua kunnioittavasti. He ajattelivat, etten huomaa sitä, koska en kuule heidän ääntään. Mutta kun liityin EWDNA:n, opin puolustamaan oikeuksiani ja aloin vaatia niitä. Kerroin heille, että minä olen kuuro, mutta mieleni toimii hyvin. Sanoin, että jos he eivät kohtele minua kunnolla, vien asian oikeuteen. Sen jälkeen he järkyttyivät, pyysivät anteeksi ja antoivat minulle oikeanlaisia palveluita.

Meillä on monesti haasteita myös viittomakielen tulkkien kanssa, koska usein he kääntävät mitä haluavat, eivät sitä, mitä sanoin. Toivon, että myös EWDNA voisi käsitellä tätä asiaa koulutuksen avulla.

Olen kiitollinen yhdistysten antamasta tuesta ja ohjauksesta, joka on antanut minulle mahdollisuuden puolustaa oikeuksiani, ja arvostan myös Kynnyksen sitoutumista tähän arvokkaaseen koulutukseen, joka vahvistaa taitojamme ja tietojamme.”

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Lue lisää ja tule kummiksi osoitteessahttps://kynnys.fi/liity-kummiksi/.

Nainen viittoo kameralle. Taustalla näkyy toimiston seinä
Yemiserach Mola

 

#TekojenTiistai: Kehytyötä Etiopiassa

On #TekojenTiistai! Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Lue lisää ja tule kummiksi osoitteessahttps://kynnys.fi/liity-kummiksi/.

 

Etiopiassa kumppanimme EWDNA on alkuvuodesta 2023 järjestänyt muiden muassa koulutuksia perheille. Järjestö yrittää saada aina uusia perheitä mukaan koulutuksiin. Etiopiassa on hyvin yleistä, että perheet, joissa on vammainen jäsen, kohtaavat ennakkoluuloja. Vanhemmat itse eivät usein myöskään näe vammaisen lapsensa kouluttamista tarpeelliseksi. Koulutuksissa EWDNA keskittyy niihin positiivisiin vaikutuksiin, joita vammaisten lasten koulutuksella on yhteisöille. Perheet, jotka uskaltavat kouluttaa vammaiset lapsensa, ovat esikuvia muille.

 

EWDNA on järjestänyt kotivierailuja niiden jäsentensä luo, jotka ovat liian huonokuntoisia vierailemaan heidän toimitiloissaan. Addisissa ja Dire Dawassa perheille toimitetaan esimerkiksi elintarvikkeita ja vaippoja sekä käydään yleistä keskustelua perheen tilanteesta. Mehale Medan vuoristoisella alueella puolestaan ilma on erittäin kylmä suurimman osan vuodesta ja jäseniä tuetaan toimittamalla heille peittoja ja ruokaöljyä. EWDNA tukee perheitä myös asioinnissa esimerkiksi terveyspalvelujen ja apuvälineiden saamiseksi.

 

Lisäksi EWDNA seuraa ja tukee aktiivisesti YK:n vammaissopimuksen toteutusta ja toimeenpanoa Etiopiassa. He järjestivät alkuvuonna muiden muassa vammaisten asiantuntijoiden johtaman työpajan, johon osallistui noin 90 valtion viranhaltijaa ja vaikuttivat näin myönteisesti YK:n vammaissopimuksen täytäntöönpanoprosessiin.

 

Joukko kirjaviin vaatteisiin pukeutuneita naisia istuu tuoleilla. Heille tarjoillaan popcornia ja leipää osana kahviseremoniaa.

Suyunbai oppi puhumaan yleisön edessä

Suyunbai Mandayim kertoo:

”Olen kotoisin Oshista Uzgenin alueelta. Olen 19-vuotias ja Chynar-säätiön jäsen. Opiskelen nyt 3. vuotta ohjelmoijaksi Oshin teknillisessä yliopistossa Osh Oblastissa. Ravenstvo-järjestön ansiosta olen parantanut taitojani monilla elämänalueilla. Osallistuin itsenäisen elämän kesäleirille. Opin siellä paljon uutta, esimerkiksi sen, mitä sukupuolten välinen tasa-arvo on.

Voin sanoa, että Ravenstvon tapahtumiin osallistumisesta saamani tieto antoi toivoa elämääni. Ennen saamaani koulutusta ajattelin, ettei minulla ole taitoja kommunikoida ympärilläni olevien ihmisten kanssa. En uskaltanut osallistua yhteiskuntaan niin paljon kuin halusin.

Kesäleirin jälkeen näen itsessäni hyviä muutoksia. Ymmärsin, että jos ihminen todella pyrkii kehittämään itseään, hän onnistuu. Enää en epäröi astua esiin ja puhua yleisölle. Pystyn välittämään mielipiteeni täysimääräisesti yhteiskunnalle ja sain uutta toivoa elämääni. Tämä kaikki on tulosta saamastani koulutuksesta.

Muistan, miten kesäleirin aikana kirjoitimme tavoitteemme paperille. Nyt aikaa on kulunut ja tavoitteeni ovat toteutuneet. Tällä hetkellä yritän saada stipendin koulutustani varten. Joka tapauksessa, kukoistan. Esitän vilpittömän kiitoksen Ravenstvolle, järjestö muutti elämäni.”

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

Hymyilevä tummatukkainen nainen katsoo kameraan
Suyunbai Mandayim

 

Kesäleiri auttoi Aidanaa itsenäistymään

Aidana Nuriyeva syntyi vuonna 2004  Kyzyl-Bagyshin kylässä, Jalal-Abadin alueella.

Aidanalla on selkäydintyrä, jota yritettiin poistaa lapsena, mutta leikkaus ei onnistunut. Tähän mennessä hänelle on tehty 6 leikkausta.

– Kävin koulussa usean vuoden ajan. Pärjäsin aina hyvin, sain stipendejä, olin luokkani presidentti ja niin aktiivinen kuin vain ikinä pystyin, hän kertoo nauraen.

Menestyksestään huolimatta Aidana ei ole toistaiseksi päässyt jatkamaan korkeakouluun. Hän on kuitenkin käynyt monia vammaisille naisille suunnattuja kursseja, kuten Ravenstvon itsenäisen elämän kesäleirin kesällä 2021 ja sen osana koulutuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä.

– Leirin ansiosta opin paljon naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista. Koulutukset ovat muuttaneet elämääni monella tavalla. Aiemmin ymmärsin esimerkiksi sanan väkivalta vain seksuaalisena väkivaltana. Mutta yhtä tärkeää oli tajuta, että jokaisella meistä on oikeus saada koulutus, ammatti ja kehittää kykyjämme.

Aidana kertoo, että jo kouluvuosina opettajat sanoivat hänelle, että vammaisella tytöllä on vain rajalliset mahdollisuudet, erottivat hänet ikätovereistaan, eivätkä antaneet mahdollisuutta osallistua sosiaalisiin tapahtumiin. Tämä järkytti häntä kovasti.

Koulutusta saatuaan hän ymmärsi joutuneensa myös taloudellisesti hyväksikäytetyksi.

– Kiitos Ravenstvon toiminnan, tiedän nyt oikeuteni ja olen oppinut vaatimaan yhteisöltä mitä tarvitsen. Luulin ennen, että eläkkeeni on vanhempieni omaisuutta, joten en koskaan ostanut mitä halusin. Tämän koulutuksen jälkeen aloin hoitaa itse omia raha-asioitani.

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

Nainen nojaa kättään poskeensa ja kuuntelee. Hänellä on päässään värikäs hattu
Aidana Nuriyeva

Aynalemista tuli yrittäjä

Liikuntavammainen Aynalem Tsegaew on kotoisin Etiopian maaseudulta ja hän tuli kaupunkiin töihin ollessaan vain 7-vuotias. Hän ansaitsi elantonsa kotitöillä ja tekemällä ruokaa. Sitten työnantaja raiskasi hänet.

Aynalem ei pitkään aikaan kertonut asiasta kenellekään. Kun hän tuli ensimmäisen kerran vammaisjärjestö EWDNA:n, hän oli erittäin hiljainen ja kuunteli mieluummin toisia osallistujia kahviseremonioiden aikana. Ajan mittaan hän kuitenkin oppi, että muillakin naisilla on samankaltaisia tarinoita, alkoi avautua ja saada ystäviä.

– Ajattelin ennen, että vammani on ongelma ja häpesin sitä.

Ryhmässä Aynalem kertoi kokemuksistaan. Hän koki, että yksi syy hänen kohtaamaansa väkivaltaan oli taloudellinen riippuvaisuus muista. Toistuvan neuvonnan ja tuen kautta Aynalem oppi, että hänkin voi elää itsenäistä elämää. Vapaaehtoisen tuen avulla hän perusti oman perinteisten kankaiden valmistusyrityksensä. Nyt hän on onnellinen ja voimaantunut nainen. Ilman kahviseremonioita ja EWDNA:n tukea tämä ei olisi mahdollista.

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

Kuvassa nainen neuloo koristeellista kangasta

 

Madina haluaa auttaa muita naisia

Tadžikistanilainen Madina Dangharan kaupungista osallistui kumppanimme vammaisjärjestö Ishtirokin itsenäisen elämän koulutuksiin. Koulutukset muuttivat hänen elämänsä. Nyt hän uskoo, ettei vammautuminen ole este aktiiviselle elämälle tai muiden Dangharan vammaisten naisten ja tyttöjen voimaannuttamiselle.

Madina kertoo haluavansa, ettei hänessä aina katsottaisi vain vammaa. Hän toivoo, että yhteiskunta näkee hänet sellaisena kuin hän on: kauniina ja lempeänä naisena, joka voi antaa merkittävän panoksensa yhteiskunnan kehitykseen.

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

Kuvassa pitkätukkainen nainen katsoo suoraan kameraan
Madina

Sitora johtaa omaa järjestöään

Sitora Kurbonova johtaa Safoi Konibodom -järjestöä Sughdin alueella.  Hän osallistui pitkään säännöllisesti vammaisjärjestö Ishtirokin hankkeisiin. Kokemustensa seurauksena hän perusti oman kansalaisjärjestön yhdessä muiden vammaisten ihmisten kanssa ja on jatkanut menestyksekästä työtä sen johdossa.

Sitora osallistuu edelleen myös vammaisten naisliikkeen toiminnan laajempaan kehittämiseen Tadžikistanissa. Vammaisille naisille ja tytöille räätälöimissään koulutuksissa hän hyödyntää esimerkiksi Kynnykseltä ja sen kumppanijärjestöiltä saatuja oppeja.

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

Nainen liila takki päällään istuu pyörätuolissa ja katsoo kameraan
Sitora Kurbonova.

Gulnur Turapova on Kirgisian ensimmäinen pyörätuolia käyttävä opettaja

Gulnur oli yksi vammaisten naisten järjestyksessään 7. itsenäisen elämän leirin osallistujista Kirgisiassa. Hän on 41-vuotias kolmen lapsen äiti ja koulutukseltaan biologi. Hän halvaantui onnettomuudessa vuonna 2017.

Gulnur kertoi leirillä, miten onnettomuus oli täysin muuttanut hänen ja hänen perheensä elämän. Hän ei kuitenkaan aiokonut luovuttaa.

– Tapasin Gulmiran Ravenstvo-järjestöstä vuonna 2018 toisen upean naisen Gulzarin kautta. Tapasimme hotellissa Bishkekissä, jossa Ravenstvo järjesti koulutusta vammaisille naisille. Osallistuin itse siellä ihan toiseen tilaisuuteen, mutta tapaamisen myötä sain kutsun itsenäisen elämän koulutukseen selkäydinvammaisille naisille. Sitten Gulmira kutsui minut myös vammaisten naisten kesäleirille Issyk-Kul -järven rannalle. Siellä järjestettiin koulutusta, opimme vammaisuuden käsitteestä ja tietenkin meillä oli hauskaa yhdessä.  Leirillä oli elämääni suuri vaikutus.

Opittuaan leirillä oikeuksistaan Gulnur uskalsi hakea opettajan virkaa koulusta Narynin kaupungissa. Kuukausien taistelun ja järjestelyjen jälkeen hän sai paikan!

– Totta kai koulun johto oli ensin aivan järkyttynyt, eikä voinut kuvitellakaan minua opettamassa. He vastustivat asiaa loppuun saakka, eivätkä uskoneet, että opettaja voisi käyttää pyörätuolia. Vetosin YK:n vammaissopimukseen ja lopulta oikeuksiani ja minua kunnioitettiin. Itse vammainen asianajaja Tolkunbek Isakov auttoi minua tapauksen käsittelyssä.

Gulnur aloitti työnsä etänä koronan vuoksi. Syyskuussa hänet kutsuttiin myös lukioon luennoimaan tietokoneohjelmoinnista ja vieraista kielistä. Hän on lisäksi perustanut Nukura-säätiön ja toivoo voivansa jatkaa työtä vammaisten ihmisten hyväksi.

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

hymyilevä nainen keltaisessa hupparissa
Gulnur Turapova

 

Kanykei on ylpeä itsenäistymisestään

Kirgisialainen Kanykei Sadykova kertoo vammaisuudesta, naiseudesta ja kotoa lähtemisestä

Kanykei Sadykova syntyi vuonna 1989. Hänellä on CP-vamma. Kanykei on suuren perheen kuudes lapsi. Tällä hetkellä hän opiskelee, sillä ei koskaan saanut kunnon koulutusta. Lisäksi Kanykei osallistuu vammaisjärjestötoimintaan ja on myös aktivisti.

– Minusta tuli aktivisti joskus vuoden 2013 tienoilla.  Upea ystäväni Nestan tutustutti minut järjestötoimintaan, valitettavasti hän menehtyi myöhemmin. Nestan ja Ukei Muratalieva järjestivät vammaisten naisten potentiaalia kasvattavan projektin, jossa teimme esimerkiksi käsitöitä. Kun Nestan oli kuollut, aloin työskennellä Nazik-Kyz nimisessä järjestössä. Sitten tutustuin Ravenstvon toimintaan. Osallistuin moniin koulutuksiin ja aloin ymmärtää seksuaalioikeuksia sekä muita vammaisten oikeuksia.

Osallistuttuaan itsenäiseen elämän koulutukseen tuolloin 28-vuotias ja hyvin uskonnollinen Kanykei päätti muuttaa elämänsä täysin. Hän lähti kotoaan elääkseen itsenäistä elämää perheensä vastustuksesta huolimatta. Hän vuokrasi asunnon Bishkekistä 200 somilla (23 dollaria) vaikka hänen eläkkeensä on vain 500 somia. Kanykei on hyvin ylpeä saavutuksestaan.

Ravenstvon ansiosta Kanykei on nyt hyvin aktiivinen. Hän on ollut mukana esimerkiksi edistämässä YK:n vammaissopimuksen ratifiointia ja allekirjoitusta maassaan. Hän tulee toimeen käsitöillä. Hiljattain hän osallistui myös Ravenstvon kokkikursseille.

– Olen aina rakastanut ruuanlaittoa. Kursseilta valmistuttuani ryhdyin pohtimaan omaa ravintolatoimintaa. Sellaista, jossa vammaiset naiset voisivat valmistaa ja myydä pullia ja piirakoita. Kunhan toiminta kehittyy tarpeeksi pitkälle, voisin tienata elantoni sillä, Kanykei suunnittelee.

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

Hymyilevä nainen, jolla on päässään vaaleanpunainen huivi.
Kanykei Sadykova