Teksti: TERHI LINDQVIST
Kuvat: MARJAHELENA SALONEN 
Haastattelu on ilmestynyt Martat-lehdessä 1/2017.
”Synnyin Holetassa, noin 40 kilometriä Addiksesta, maanviljelijäperheeseen. Kaksivuotiaana sairastuin polioon. Vanhemmat yrittivät hoitaa minua perinteisillä tavoilla: veivät minut paikallisen parantajan luo ja valelivat minua kirkosta saatavalla pyhällä vedellä. Edelleen monet uskovat näihin keinoihin enemmän kuin lääketieteeseen. Uskonto voi tarjota psykologista tukea, mutta lääketieteeseen sitä ei pitäisi sekoittaa.
En siis parantunut. Viisivuotiaana minut annettiin Addis Abebaan orpokotiin, ja yhteys perheeseeni katkesi pitkäksi aikaa. Onneksi rauhanturvajoukoissa työskentelevä Mary otti minut suojatikseen ja alkoi tukea minua hoidon ja apuvälineiden saamisessa. Kun Mary palasi Yhdysvaltoihin, yhteydenpito jatkui etiopialaisen miehen avulla, joka toi kuulumiset Marylta. Sain käydä kouluja niin pitkälle, että 19-vuotiaana saatoin aloittaa työt kansalliskirjastossa arkistonhoitajana. Nämä ihmiset ovat edelleen minulle kuin omaa perhettä. Suoritin jo toisen koulutuksen informaatioteknologiassa 26-vuotiaana. Koulutus on auttanut minua kehittämään EWDNA:n toimintaa. Osaan etsiä ja levittää tietoa.”
”Aloin suunnitella ystävieni kanssa vammaisten naisten yhdistyksen perustamista 1990-luvulla. Etiopiassa ei ole helppoa perustaa uutta järjestöä, mutta 2002 meidän rekisteröitiin virallisesti.
Moni ihmetteli, miksi vammaisille naisille tarvitaan oma järjestö. Meillä on valtakunnalliset järjestöt esimerkiksi näkö- ja liikuntavammaisille ja paljon paikallisyhdistyksiä. Ongelmana on, että niissä johtopaikkoja pitivät miehet. Naiset eivät uskaltaneet keskustella niissä omista ongelmistaan.
Vammainen nainen kehitysmaassa on kolminkertaisesti haavoittuvassa asemassa. Elämän vaikuttavat naiseus, köyhyys ja vammaisuus. On tyypillistä, että vammaisia naisia käytetään eri tavoin hyväksi. Kodeissa he saavat usein hoitaa veden kantamisen ja pyykin pesun, mutta kukaan ei kysy heidän toiveistaan. Muut menevät kouluun, mutta kukaan ei ajattele heidän tulevaisuuttaan.
Toinen tärkeä asia on lisääntymisterveys. Seksuaalisuudesta, ehkäisystä, itsensä suojelemisesta tai omista oikeuksista ei ole helposti tietoa saatavilla. Näin naiset ovat helposti hyväksikäytettävissä. Tyypillinen jäsenemme on yksinhuoltajaäiti, joka on tullut raiskatuksi tai muuten hyväksikäytetyksi epätasa-arvoisessa suhteessa. Miestä ei näy enää missään, ei ole koulutusta eikä ammattitaitoa. Tästä lähdemme liikkeelle monen naisen kanssa.”
”Aluksi kokoonnuimme kodeissa, kirkoissa, pihoilla. Jaoimme esitteitä uudesta yhdistyksestä. Saimme pienen toimistohuoneen käyttöömme valtiolta. Tuossa vaiheessa meidät esiteltiin suomalaiselle Kynnys ry:lle ja sen toiminnanjohtajalle, Kalle Könkkölälle. Kalle otti asiamme omakseen ja Kynnys alkoi tukea työtämme.
Olemme toteuttaneet monenlaista koulutusta, kuten lukutaitokoulutusta. Joka toinen viikko jäsenet kokoontuvat tänne etiopialaiseen kahviseremoniaan, jossa he voivat keskustella asioistaan luottamuksellisesti. Kannustamme heitä kertomaan järjestöstä omilla asuinalueillaan. Vammaiset naiset ovat usein piilossa, eikä heillä ole paljon kontakteja kotikorttelin ulkopuolella.”
”Toiveeni etiopialaisten vammaisten naisten elämän paranemiseksi ovat koti, koulu, oma työ. Avainsana on voimaantuminen. Kun olet tietoinen omista oikeuksistasi ja uskallat vaatia asioita, loppu on helpompaa.
Monet jäsenistämme puhuvat nykyisin kotikylissään avoimemmin vammaisten naisten elämästä ja oikeuksista. Seuraava askel on saada koulutusta ja oma talous kuntoon. Olen itse tästä hyvä esimerkki. Olen itsenäinen, minulla on työni ja palkkani, voin maksaa kotiapulaiselleni, liikun itsenäisesti kaupungilla. Minulla on vilkas sosiaalinen elämä, kuten monilla Etiopiassa.
Olen löytänyt uudelleen yhteyden lapsuuden perheeseeni ja antanut heille heidän valintansa anteeksi. Tiedän olosuhteet, joissa he ovat maalla eläneet. Ei ole helppoa kasvattaa vammaista lasta, kun ei ole tarpeeksi tietoa. Jos olisin jäänyt sinne, minulla ei olisi ollut edes kyynärsauvoja. Nykyään tapaan veljeni perhettä säännöllisesti ja meillä on lämpimät välit.”
Berhane Daba (49) on Ethiopian Women with Disabilities -järjestön toiminnanjohtaja. Vuonna 2015 hänelle myönnettiin Yhdysvalloissa Harris Wofford Global Citizen Award työstä oman yhteisönsä kehittämisessä. Hän on ensimmäinen vammainen nainen, joka on saanut tämän palkinnon.
INFO
MARTTOJEN KEHITYSYHTEISTYÖ
Kun tuet Marttojen kehitysyhteistyötä, osa rahoituksesta ohjataan vuosina 2016–2018 yhteistyössä Kynnys ry:n kanssa Etiopian vammaisten naisten EWDNA:n toimintaan. Kamerunissa hankkeemme jatkuu vuonna 2017.
Tavoitteena on tuoda haavoittuvassa asemassa oleville naisille lisää päätösvaltaa, toimeentulomahdollisuuksia ja kotitaloustaitoja. Valvomme rahojen käyttöä ja kehitämme työtä yhdessä kumppaniemme kanssa. Ulkoministeriö tukee työtämme, mutta marttojen oma osuus on välttämätön.
Kutsu marttailtaan oman alueesi kansainvälinen martta kertomaan työstämme. Yhteystiedot saat piiristä. Tänä vuonna vapaaehtoisten koulutuksissa teemana on Etiopia. Ruokakurssiaineisto Etiopian kynnyksellä on yhdistysten käytössä syksyllä.
Martat voivat osallistua keräykseen esimerkiksi marttaillan kahvirahalla, myyjäisten tuotolla tai syntymäpäivälahjoituksella.
Keräystili FI15 8000 1570 4855 90/Marttojen kehitysyhteistyö, viite 2066.
Keräyslupa POL-2015-7512. Lupa voimassa 1.8.2017 saakka koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta.
