Vammaiset naiset näkyviksi

Teksti ja kuvat: Eija Rautakorpi

2 henkilöä katsoo kameraan toimistossa
Kuvassa Suad Zahirović (vas.), IC Lotoksen toiminnajohtaja sekä Adnana Tursum, talous- ja hallintopäällikkö

Vammaiset naiset kohtaavat Bosnia-Herzegovinassa monen tasoista syrjintää, eristämistä ja ennakkoluuloja: he eivät pääse kouluttautumaan tai työelämään ja joutuvat elämään lähiomaisten avun varassa.

Tuzlan kaupungissa toimiva IC Lotos on pieni mutta valtakunnallisesti vaikuttava ja arvostettu vammaisten oma järjestö, jonka toimintaa Kynnys on tukenut pitkään.

kolme henkilöä hymyilee pöydän ääressä
Kuvassa: Sandra Marković, IC Lotoksen projektipäällikkö (vas.), Eija Rautakorpi, Kynnyksen kehitysyhteistyökoordinaattori ja Suad Zahirović.

Nykyisessä hankkeessa (2022-2025) halutaan vähentää vammaisiin naisiin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa. Itsenäisen Elämän periaatteita korostava vammaisjärjestö IC Lotos tekee vaikuttamistyötä koko maassa ja on mm. perustanut useita vertaisryhmiä eri puolille maata, jotta vammaiset naiset aktivoituisivat, verkostoituisivat ja tekisivät näkyvää vaikuttamistyötä oman kantoninsa alueella.

Haastattelin elokuussa 2024 kolmea Lotoksen toiminnassa mukana olevaa naista.

Mersiha Fazlić

hymyilevä nainen pyörätuolissa

Nelikymppinen kolmen lapsen äiti on saavuttanut elämänsä suurimman haaveen eli perheen.

Vuonna 2010 Mersiha tuli ensimmäisen kerran mukaan bosnia-herzegovinalaisen IC Lotoksen toimintaan ja sai ajatuksen itsenäisen elämän mahdollisuudesta, vuokrasi oman asunnon ja alkoi liikkua kaupungilla. Se oli suuri askel nuorelle naiselle, joka oli sulkeutunut kotiinsa ja kokenut vammansa vuoksi erittäin voimakasta syrjintää ja jopa halveksuntaa. Ilman raajoja syntynyt opiskelija sai kokea myös opiskellessaan syrjintää oppilaitoksen rehtoria myöten.

Lotoksessa Mersiha pääsee tekemään naisten voimaannuttamista ja taistelemaan kehohäpeää vastaan. Tänä kesänä hän pääsi myös osallistumaan Lotoksen suureen kolmen päivän naisseminaariin lastensa kanssa. Oli suuri asia, että pääsin matkustamaan kotikaupunkini ulkopuolelle ensimmäistä kertaa 10-vuoteen”, kiittelee Mersiha hymyillen.

Bojana Ljubović

hymyilevä nainen toimistotuolissa pöydän ääressä

Kuulovammainen Bojana (24v.) on työskennellyt IC Lotoksen taloushallinnossa kaksi vuotta.

Lotoksen talouspäällikkö Adnana toimii hänen mentorinaan ja opettajanaan ja kutsuu Bojanaa tyttärekseen. Työnsä innoittamana Bojana, entiseltä koulutukseltaan fysioterapeutti, on aloittanut myös taloushallinnon opiskelun yliopistossa.

Orpona kasvanut nuori nainen suree edelleen menetettyä lapsuuttaan ja väkivaltaisia kasvuolosuhteitaan ja tekee tietoisesti työtä pysyäkseen positiivisena. Hän ”kerää” energiaa muista ihmisistä ja esimerkiksi siitä, että voi joskus hankkia uuden mekon vain omaksi ilokseen.

Hän haaveilee perheestä ja pienestä talosta, jossa on puutarha sekä kissoja ja koiria. Siis elämästä, johon ei kuulu väkivaltaa vaan mielenrauhaa.

Selma Plančić

silmälasipäinen nainen katsoo kameraan

Pyörätuolia käyttävää Selmaa voi hyvällä syyllä kutsua IC Lotoksen naisaktivistiksi.

Hänellä on useampia luottamustehtäviä IC Lotoksen hallitusjäsenyyden lisäksi; Tuzla kantonin naisryhmän puheenjohtajuus sekä nuorten vammaisten ryhmän varapuheenjohtajuus.

Selma puhuu erityisesti tietoisuuden nostamisen, henkilökohtaisen avustaja -palvelun ja tuetun asumisen puolesta. Bosnia-Herzegovinassa, jossa ei ole avustajajärjestelmää, omaiset, useimmiten äiti, toimivat aikuisen lapsensa avustajana. Kun Selman äiti tänä kesänä sairastui, vaihtoehdot olivat vähissä: joko maksaa itse avustajan palkka, jotta voi asua ja toimia omien tavoitteidensa mukaisesti tai muuttaa laitokseen tai vanhainkotiin.

Omassa vaikuttamistyössään Selma pitää tärkeänä löytää koteihinsa sidottuja vammaisia naisia: antaa toivoa ja olla henkilökohtaisena esimerkkinä siitä, että jokaisesta voi tulla jotakin. Muutos alkaa oman ajattelun muuttamisesta, joka voi joskus olla suurempi este kuin rakennetun ympäristön esteellisyys.

Selma puhuukin mielellään, että vammaisten tulee astua ulos ”mukavuusvyöhykkeeltään”, eli passiivisesta roolistaan, kohti vaikuttamistyötä, muuttamaan niitä asioita ja esteitä, jotka estävät ja rajoittavat itsenäistä elämää ja osallisuutta. ”Vammaisten naisten tulee tulla näkyviksi”, kiteyttää Selma omaa visiotaan.

Johtamiskoulutusta Kirgisiassa

Kirgisiassa on kevään ja kesän aikana toteutettu tulevien nuorten johtajien koulutukset kolmessa osassa. Niissä käsiteltiin muun muassa ihmisoikeuksia, vaikuttamistyötä ja dokumenttien kirjoittamista. Kazakstan puolestaan valmistelee isäntämaana naisten verkoston tapaamista syksyllä. Verkoston sivuhaarana kehitetään vammaisten naisyrittäjien tukiverkostoa, johon etsitään yhä rahoitusta. Viime marraskuussa on järjestetty kaksi seminaaria, joissa käsiteltiin vammaisten naisten tukemista yritystoiminnassa toteuttamalla vammaisinkluusiota.

Tajikistanissa on kevään aikana järjestetty viisi vertaistukitapaamista ja kesäkuun lopulla jälleen kesäkoulu vammaisille naisille, kuten muissakin Keski-Aasian maissa. Kesäkoulut ovat pitkään olleet tärkeä osa Kynnyksen hanketoimintaa.

Lokakuun lopulla hankekoordinaattori Sanna Paasonen lähtee seurantamatkalle ja hänen matkapäiväkirjansa julkaistaan jälleen Kynnyksen somekanavissa sekä Kehyjuttu-sivuilla, joita kannattaa siis seurata!

Nainen kuuntelee puhetta tarkkaavaisesti käsi leuallaan.
Kuvassa hankematkalta Sveta Esenkazieva kuuntelee tarkkaavaisesti. Taustalla (keltaisessa paidassa) Nurila Jamynchieva sekä Almira Artybek kyzy. Kuva: Liisa Huima

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Lue lisää ja tule kummiksi osoitteessahttps://kynnys.fi/liity-kummiksi/.

Vammaisten naisten voimaantumisen tukemista Etiopiassa

Teksti ja kuvat: Eija Rautakorpi

Dibabe Bacha

Maaseudulla kasvanut Dibabe sokeutui täydellisesti 8 -vuotiaana etenevän silmäsairauden vuoksi. Silmähoitojen vuoksi perhe muutti Addis Abebaan, jossa ilmeisen sitkeän luonteensa ja perheensä tuen vuoksi Dibabe kävi ensin integroitua koulua ja myöhemmin opiskeli yliopistossa sosiaalipolitikkaa, sosiologiaa ja sosiaaliantropologiaa. Sillä, että Dibabe sai opiskella integroidussa koulussa, on ollut hänen mukaansa suuri merkitys hänen elämänpolkunsa etenemisen suhteen. Koulu toi mukanaan mahdollisuuden sosiaaliseen elämään ja avioliiton solmimiseen. Lapsiakin on kolme, joista nuorin kolmevuotias. Tällä hetkellä tämä aikaansaava äiti ja johtaja opiskelee työnsä ohella yliopistossa johtamista ja on lähellä valmistumista myös näiden opintojen suhteen.

Sokean Dibaben tie Etiopian Vammaisten Naisten järjestön EWDNA:n toiminnanjohtajaksi on ollut pitkä mutta päämäärätietoinen. Hän aloitti työt järjestön sosiaalityöntekijänä ja toimi siinä tehtävässä kymmenen vuotta ennen kuin siirtyi toiminnanjohtajaksi vuonna 2017.

Vammaisilla naisilla ei yleensä ole muuta tietä työllistymiseen kuin onnistua saamaan työpaikka valtionhallinnosta, Dibabe sanoo. Sekään ei vielä takaa, että työskentelyolosuhteet olisivat inhimilliset. Dibabe kertoo esimerkin liikuntavammaisesta naisesta, jonka työpaikalla ei ollut esteetöntä pääsyä wc:hen. Nainen ei käyttänyt kahdeksaan vuoteen työpäivänsä aikana wc:tä! Vammainen työntekijä voi jäädä myös esimerkiksi kuulovamman vuoksi keskeisen työtä ja työyhteisöä koskevan informaation ulkopuolelle: hänelle ei esimerkiksi kerrota mahdollisuudesta lomiin tai lounastaukoihin. Syrjintä voi olla tahallista, tahatonta tai välinpitämättömyyttä.

Vuosien aikana vammaisten naisten järjestöstä on kasvanut merkittävä vaikuttaja ja se on edelleen Etiopian ainut kansallinen vammaisten naisten järjestö. Suomesta sen toimintaa rahoittaa Kynnyksen lisäksi Abilis-säätiö sekä Martat. Dibabe näkee, että toiminnanjohtajana hänen tärkein tehtävänsä on antaa ääni yhteiskunnan äänettömille ja hiljaisille eli vammaisille naisille.

Järjestöä uhkaa tällä hetkellä oman pienen toimitilansa purku. Dibaben unelmana onkin rakennuttaa johtamalleen järjestölle oma esteetön toimitalo, joka olisi naisten oma turvapaikka. Paitsi, että siellä saisi kuntoutusta, apuvälineitä ja niiden huoltoa, se olisi myös psykososiaalisen tuen keskus. Toisena haaveenaan hän toivoo, että jonain päivänä Etiopian parlamentissa olisi edustaja, joka ajaisi vammaisten asioita, täyttä inkluusiota ja tasa-arvoa.

Keskustelumme lopuksi Dibabe haluaa korostaa ”ei mitään meistä ilman meitä” -periaatetta kaikessa vammaisia koskevassa toiminnassa ja päätöksenteossa. Hän painottaa itsetuntemuksen ja itsensä johtamisen kykyä; joskus tärkeintä voi olla, että katsoo asioita positiivisen lähestymistavan kautta ja avoimin mielin sekä muuttaa omia asenteitaan. Toisten kuunteleminen on johtajankin tärkeimpiä työkaluja. Eikä epäonnistumista kannata eikä voi pelätä; se on paras tie menestykseen.

Hymyilevä nainen katsoo kameraan
Dibabe Bacha

 

Alayka Ashwnafi

Kuoppaisen kujan päässä on kapea aaltopeltiportti, josta pääsemme pienelle sisäpihalle. Mutaisella pihalla on pyykkejä naruilla roikkumassa ja lukemattomia tynnyreitä, ilmeisesti veden varastointia varten. Molemmin puolin pihaa on ovia, joista pääsee sisään asuntoihin. Myöhemmin kuulemme, että asuinnoissa asuu vain naisia ja lapsia.

Olemme tulleet tapaamaan 24 -vuotiasta Alaykaa, jonka ”avustaja-sisko” opastaa meidät oikealle ovelle. Huone, johon ovesta suoraan saavutaan, on hyvin pieni ja siisti. Asunto koostuu yhdestä huoneesta, joka on jaettu verholla kahteen osaan. Yhdessä nurkassa on keittiöntapainen sekä jääkaappi. Tilassa on matalia jakkaraistuimia, sohvapöytä, TV sekä patja lattialla. Alayka on saanut kaupungin omistaman asunnon vuosi sitten. Kalusteet hän on saanut kirkon kautta, jossa hän käy päivittäin yhdessä avustajansa kanssa. Myös Etiopiassa hyvin harvinainen apuväline, sähköpyörätuoli, on saatu lahjoituksena. Tosin sen itsenäinen käyttäminen kuoppaisilla teillä on lähes mahdotonta.

Liikuntavammainen Alayka asuu yhdessä vielä koulua käyvän Wagayen (17v.) kanssa. Wagaye toimii hänen avustajanaan ja Alayka kutsuu häntä siskokseen. Vanhemmat ovat kuolleet, mutta Alaykalla on nuorempi veli, joka käy yliopistoa Alaykan antaman pienen tuen turvin. Alayka haluaisi itsekin opiskella mutta liikkumisen haasteet sekä käsien toimintarajoitteet ovat käyneet ylivoimaiseksi. Nuori nainen opiskeli muotisuunnittelua mutta keskeytti muutaman kuukauden jälkeen. Myös tietojenkäsittelyopinnoille kävi samoin. Nyt hän haaveilee, että voisi työllistää itsensä jonkin pienen yrityksen turvin, mitä se voisi olla, on vielä harkinnan alla. Selvää on kuitenkin, että yrittämisen halua ja haaveita löytyy.

EWDNA:n toiminnan Alayka löysi vuonna 2021. Sitä kautta hän on saanut järjestön sosiaalityöntekijän apua mm. suosituskirjeiden laatimiseen. Ilman valtion virastoille osoitettuja suosituskirjeitä on vaikea saada minkäänlaista apua asumiseen, toimeentuloon, terveydenhoitoon tai koulutukseen pääsemiseksi. Suosituskirjeet paitsi helpottavat palvelun saamista myös auttavat taloudellisesti. EWDNA:n kahviseremonia-vertaistukitilaisuuksissa Alayka pääsee käymään liikkumisvaikeuksien vuoksi harvoin mutta ne ovat olleet hänelle tärkeitä, koska siellä voi keskustella kaikista vammaisen naisen elämään liittyvistä asioista. Sitä kautta hän on saanut myös uusia ystäviä. Nykyään ystävät tulevat hänen luokseen ja saavat varmasti yhtä lämpimän vastaanoton kuin me saimme; sekä etiopialaista kahvia popcornien kera.

2 tyttöä katsoo hymyillen kameraan. Toisella on tumma huppari ja toisella kirjavat vaatteet.
Alayka (vas.) ja Wagaye

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Lue lisää ja tule kummiksi osoitteessahttps://kynnys.fi/liity-kummiksi/.

Vammaisjärjestöön liittyminen antoi äänen äidille ja tyttärelle

Tapaamme 18-vuotiaan Yordanos Sefiwin, jolla on kehitysvamma, ja hänen äitinsä Yeshihareg Abrean

Yeshihareg kertoo: ”Kun liityimme EWDNA:n, näin suuren muutoksen tyttäressäni. Olemme molemmat muuttuneet. Olemme olleet EWDNA:n jäseniä vuodesta 2002. Ennen liittymistämme kohtasimme monia haasteita. Emme kumpikaan olleet tietoisia vammaisuudesta. Kuultuani EWDNA:sta tapahtui merkittäviä muutoksia. Osallistuin ruoanvalmistuskoulutukseen, lisääntymisterveyskoulutukseen ja vammaisten oikeuksiin liittyvään koulutukseen. Varsinkaan minulla ei ollut tietoa vammaisten oikeuksista. Luulin aiemmin, ettei vammaisilla ole oikeuksia.

Mitä tulee kahvisessioihin, ne lisäsivät meidän kummankin itseilmaisukykyä. Kun tyttäreni aiemmin puhui, hänen äänensä ei ollut tarpeeksi kova kuultavaksi. En edes ymmärtänyt, mitä hän yrittää kertoa. Kuitenkin, kahvisessioissa saimme itseluottamusta. Aiemmin tunsin oloni epämukavaksi, koska tyttäreni on vammainen. Ajattelin, etten voi kommunikoida muiden kanssa tyttäreni vamman vuoksi. EWDNA:n ansiosta tulin kuitenkin tietoisemmaksi vammaisten oikeuksista.

Kun käytimme taksia liikkuessamme, kuljettajat eivät antaneet tyttäreni istua penkillä, ja minä olin hiljaa. Emme kumpikaan osanneet vastustaa tällaista syrjintää. Aikaisemmin jouduimme odottamaan taksijonossa melko pitkään. Mutta nyt meidän ei enää tarvitse sietää pitkiä taksijonoja kuten ennen, koska aloimme käyttää EWDNA:n palveluita.

Tyttäreni ei aiemmin tuntenut kotiseutuaan tai kouluaan kunnolla. Nyt hän kulkee luottavaisesti kouluun joka päivä ilman apua. Hän on saanut paljon itseluottamusta ja itsenäisyyttä. Minulle on suuri ilo, että kahvisessio on edelleen säännöllinen osa rutiiniani ja tyttäreni on erittäin ylpeä EWDNA:n jäsenyydestä.

Kahvitilaisuudet ovat olleet meillle suuri tuen ja ymmärryksen lähde. Jaamme niissä kokemuksia ja opimme toisiltamme. Ohjelma on myös tarjonnut arvokkaita resursseja ja tietoa vammaisten lasten palveluista, jotka ovat antaneet meille mahdollisuuden tehdä päätöksiä perheemme puolesta.”

Yordanos kertoo: ”Olen osallistunut kahvisessioihin säännöllisesti ja EWDNA:n jäseneksi liittymisen jälkeen meille on tapahtunut paljon. Aiemmin äitini jätti minut kotiin ja meni asioilleen, mutta nyt olen hänen mukanaan, kun hän lähtee jonnekin. Kaikki muutokset johtuvat siitä, että olen liittynyt EWDNA:n jäseneksi. Haluankin kutsua kaltaisiani vammaisia ​​ystäviäni liittymään EWDNA:n, jotta hekin tuntisivat olonsa hyväksi. Olen saanut täältä myös uusia ystäviä.”

Tytär ja äiti katsovat hymyillen kameraan. Taustalla toimisto
Yordanos Sefiwi ja Yeshihareg Abrea

 

Maailma kylässä -festivaalin teemana on tänä vuonna rohkeus. Vammaiskumppanuuden jäsenet, globaalissa etelässä työskentelevät vammaisjärjestöt, kohtaavat jatkuvasti työssään tavallisia ihmisiä, joiden rohkeus muuttaa maailmaa. Jaamme toukokuun aikana näiden ihmisten tarinoita. Tule Suvilahteen 25.–26.5.kuulemaan lisää!

#rohkeus

#Vammaiskumppanuus

#MaailmaKylässä

”Vammaisjärjestöiltä opin puolustamaan oikeuksiani!”

”Nimeni on Yemiserach Mola. Minulla on kuulovamma ja liityin EWDNA:n toimintaan noin kolme vuotta sitten. Osallistuin säännöllisesti kahviseremonioihin. Elämäni on muuttunut paljon sen jälkeen, kun liityin EWDNA:n jäseneksi. Yksi avainasia on, että tämä on oikea paikka oppia vammaisten oikeuksista. Kuulovammat eivät vähennä kykyäni puolustaa itseäni ja sitä, mikä on oikein. Olen päättänyt voittaa kaikki tielleni tulevat esteet ja varmistaa, että ääneni kuullaan.

Osallistuin seksuaaliterveyskoulutukseen. Se opetti minulle kuinka toimia raskausaikana, kuinka säilyttää terveytensä ja jakaa tietoni muille kuuroille ja kuulovammaisille naisille, jotka tarvitsevat informaatiota näistä asioista. Kävin myös johtamiskoulutuksessa. EWDNA opetti minulle, kuinka puolustaa sitä, mikä on oikein ja elää elämääni.

Kerron teille yhden esimerkin työpaikaltani. Aina aiemmin, kun menin kysymään mitä tahansa asiaa sen koulun johdolta, jossa työskentelen, he eivät kohdelleet minua kunnioittavasti. He ajattelivat, etten huomaa sitä, koska en kuule heidän ääntään. Mutta kun liityin EWDNA:n, opin puolustamaan oikeuksiani ja aloin vaatia niitä. Kerroin heille, että minä olen kuuro, mutta mieleni toimii hyvin. Sanoin, että jos he eivät kohtele minua kunnolla, vien asian oikeuteen. Sen jälkeen he järkyttyivät, pyysivät anteeksi ja antoivat minulle oikeanlaisia palveluita.

Meillä on monesti haasteita myös viittomakielen tulkkien kanssa, koska usein he kääntävät mitä haluavat, eivät sitä, mitä sanoin. Toivon, että myös EWDNA voisi käsitellä tätä asiaa koulutuksen avulla.

Olen kiitollinen yhdistysten antamasta tuesta ja ohjauksesta, joka on antanut minulle mahdollisuuden puolustaa oikeuksiani, ja arvostan myös Kynnyksen sitoutumista tähän arvokkaaseen koulutukseen, joka vahvistaa taitojamme ja tietojamme.”

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Lue lisää ja tule kummiksi osoitteessahttps://kynnys.fi/liity-kummiksi/.

Nainen viittoo kameralle. Taustalla näkyy toimiston seinä
Yemiserach Mola

 

Tule kummiksi vammaiselle naiselle!

Kynnyksen kummina saa mahdollisuuden tukea Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia naisia 

Tuella kummiohjelmassa mukana olevat kumppanijärjestöjemme naiset saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. He muiden muassa osallistuvat erilaisille kursseille ja koulutuksiin, saavat tietoa oikeuksistaan ja jakavat lopulta itse tietoa vammaisten henkilöiden oikeuksista yhteisössään.  

Kummi maksaa 10 tai 20 euroa kuukausittain Kynnys ry:lle. Maksut erääntyvät oman valinnan mukaan joko kerran vuodessa, puolivuosittain tai kuukausierinä. Näin kerääntyvät varat ohjataan kumppanijärjestömme tukemiseen. Kummi saa kerran vuodessa kirjeenvaihtona terveiset omalta nimetyltä kumminaiseltaan ja kuulee miten hänellä menee. Lisäksi kummiohjelmista lähetään yleistä tietoa kerran vuodessa kesäkirjeissä.  

Näin välitämme konkreettista infoa naisohjelmistamme Etiopiasta tai Keski-Aasiasta. Kummi pääsee kurkistamaan työhömme ja on mukana mahdollistamassa vammaisten naisten oikeuksien toteutumista maailmassa. 

Etiopialainen Etenesh Werku on ollut pitkään mukana kummiohjelmassa. Hän on kertonut kirjeissään muiden muassa yliopisto-opinnoistaan. Opiskelu on mahdollistunut hänelle yhteistyöjärjestömme EWDNA:n kautta. Järjestö lahjoitti näkövammaiselle Eteneshille nauhurin, joka auttoi häntä merkittävästi käytännön koulunkäynnissä, kuten opetuksen seuraamisessa. Vastoinkäymisiltäkään ei vältytty – sillä nauhuri varastettiin! Nyt Etenshillä kuitenkin on hyviä uutisia.  

– Olen todella iloinen, sillä olen viimein valmistumassa! EWDNA ja samalla Kynnys ovat tukeneet minua opiskelumateriaalien hankinnassa, siksi tämä oli mahdollista. Jotta saatoin opiskella ja saada elantoni, myin lisäksi lottokuponkeja. Valmistumiseni jälkeen haluan opettajaksi.  

Eteneshin kummi Sonja Ojala kertoo ajatuksiaan kummitoiminnasta. Hän liittyi mukaan toimintaan nelisen vuotta sitten kuultuaan Kynnyksestä Maailma kylässä -tapahtumassa.  

Erityisopettajan opintojensa myötä Ojala kertoo oppineensa entuudestaan hieman vammaisten henkilöiden asemaan ja kouluttautumiseen liittyvistä haasteista kehittyvissä maissa. Hän toteaa pitävänsä vammaisten henkilöiden omaa asiantuntijuutta Kynnyksen toiminnan tärkeänä lähtökohtana ja naisia voimaannuttavaa toimintaa erityisen merkityksellisenä.  

 – On ollut mukavaa saada kuulla kuulumisia Eteneshin elämästä ja hankkeen toiminnasta konkreettisesti hänen näkökulmastaan. Erityisen ilahduttavaa on kuulla, kuinka Etenesh on edennyt haaveilemiinsa yliopisto-opintoihin, saanut niissä tukea Kynnyksen tukemalta paikallisjärjestöltä ja kohtaamistaan haasteista huolimatta on nyt viimeistelemässä opintojaan. Voin suositella kummitoimintaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan kehitysyhteistyöstä. Se on helppo, palkitseva ja avartava tapa auttaa.  

Haluatko olla mukana auttamassa? Katso lisätiedot kummitoiminnasta: kynnys.fi/kehitysyhteistyo/tulekummiksi/ 

Etenesh hymyilee kuvassa johon on kirjoitettu myös teksti: I believe in myself

 

 

Banchigiza kiittää järjestöjä saamastaan tuesta

Nimeni on Banchigiza Adane. Olen näkövammainen nainen. Liityin EWDNA:n vuonna 2013 valmistuttuani yliopistosta. Aiemmin minulla ei ollut kokonaisvaltaista ymmärrystä vammaisuudestani. Turhauduin helposti vammani takia. Olen myös käynyt läpi monia ylä- ja alamäkiä yliopisto-opintojeni aikana.

EWDNA:n kahvihetket muiden vammaisten naisten kanssa saivat aikaan muutoksen. Uskon, että kahvisessioilla on ollut merkittävä rooli henkilökohtaisessa kasvussani ja kehityksessäni. Osallistuin myös erilaisiin EWDNA:n järjestämiin koulutuksiin, kuten vammaisten oikeuksia käsittelevään koulutukseen, johtamiskoulutukseen ja seksuaaliterveyskoulutukseen. Koulutuksissa ja keskusteluissa hankkimani tiedot ja taidot ovat antaneet minulle mahdollisuuden kannustaa muita vammaisia ​​naisia ​​osallistumaan EWDNA:n toimintaan. Nykyisin annan myös itse vapaaehtoisesti koulutusta.

Haasteet tavallaan kaksinkertaistuvat, kun tulin tietoisemmaksi oikeuksistani. Nykyisin näen kaiken oikeuksien näkökulmasta. Käytän koulutuksissa oppimaani käytännössä. Esimerkiksi työssäni opettajana minua katsotaan helposti alaspäin eikä uskota, että teen työni kuten muutkin tai ei olla valmiita palkkaamaan minulle henkilökohtaista avustajaa lain edellyttämällä tavalla. Vammaisoikeuksien tietojen avulla osoitin, että koulun on palkattava minulle avustaja. Kun ensimmäinen avustaja ei auttanut minua oikealla tavalla, haastoin koulun palkkaamaan toisen avustajan. Tämä kokemus opetti, kuinka tärkeää on puolustaa itseään ja oikeuksiaan. On voimaannuttavaa nähdä se vaikutus, jonka saavutin puolustamalla oikeuksiani ja vaatimalla tasa-arvoista kohtelua. Silti kohtaan edelleen uusia haasteita monissa eri tilanteissa.

Kaikki voimani tulee siitä, mitä EWDNA on tehnyt jäsentensä kapasiteetin vahvistamiseksi. Aina kun minulla on aikaa, tulen EWDNA:n ja jaan tietämykseni muille jäsenille kahviseremonioissa. Käytän kahvia terapiana, se auttaa lievittämään stressiä.

Epävarmuudesta ja haasteista huolimatta minulla on voimia voittaa esteet. Kokemukseni ovat opettaneet oppitunteja kestävyydestä ja sopeutumiskyvystä ja muokanneet minusta vahvemman yksilön.

Haluankin kiittää EWDNA:a uudesta, paremmasta versiosta itsestäni. EWDNA:n asiantuntemus ja Kynnyksen tuki ovat olleet ratkaisevassa roolissa itsetietoisuuden ja itseluottamukseni parantamisessa. Olen todella kiitollinen näiden järjestöjen omistautumisesta ​​ja sitoutumisesta.

Pitkätukkainen nainen katsoo suoraan eteensä. Taustalla EWDNA:n toimisto.
Banchigiza Adane