Johtamiskoulutusta Kirgisiassa

Kirgisiassa on kevään ja kesän aikana toteutettu tulevien nuorten johtajien koulutukset kolmessa osassa. Niissä käsiteltiin muun muassa ihmisoikeuksia, vaikuttamistyötä ja dokumenttien kirjoittamista. Kazakstan puolestaan valmistelee isäntämaana naisten verkoston tapaamista syksyllä. Verkoston sivuhaarana kehitetään vammaisten naisyrittäjien tukiverkostoa, johon etsitään yhä rahoitusta. Viime marraskuussa on järjestetty kaksi seminaaria, joissa käsiteltiin vammaisten naisten tukemista yritystoiminnassa toteuttamalla vammaisinkluusiota.

Tajikistanissa on kevään aikana järjestetty viisi vertaistukitapaamista ja kesäkuun lopulla jälleen kesäkoulu vammaisille naisille, kuten muissakin Keski-Aasian maissa. Kesäkoulut ovat pitkään olleet tärkeä osa Kynnyksen hanketoimintaa.

Lokakuun lopulla hankekoordinaattori Sanna Paasonen lähtee seurantamatkalle ja hänen matkapäiväkirjansa julkaistaan jälleen Kynnyksen somekanavissa sekä Kehyjuttu-sivuilla, joita kannattaa siis seurata!

Nainen kuuntelee puhetta tarkkaavaisesti käsi leuallaan.
Kuvassa hankematkalta Sveta Esenkazieva kuuntelee tarkkaavaisesti. Taustalla (keltaisessa paidassa) Nurila Jamynchieva sekä Almira Artybek kyzy. Kuva: Liisa Huima

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Lue lisää ja tule kummiksi osoitteessahttps://kynnys.fi/liity-kummiksi/.

Banchigiza kiittää järjestöjä saamastaan tuesta

Nimeni on Banchigiza Adane. Olen näkövammainen nainen. Liityin EWDNA:n vuonna 2013 valmistuttuani yliopistosta. Aiemmin minulla ei ollut kokonaisvaltaista ymmärrystä vammaisuudestani. Turhauduin helposti vammani takia. Olen myös käynyt läpi monia ylä- ja alamäkiä yliopisto-opintojeni aikana.

EWDNA:n kahvihetket muiden vammaisten naisten kanssa saivat aikaan muutoksen. Uskon, että kahvisessioilla on ollut merkittävä rooli henkilökohtaisessa kasvussani ja kehityksessäni. Osallistuin myös erilaisiin EWDNA:n järjestämiin koulutuksiin, kuten vammaisten oikeuksia käsittelevään koulutukseen, johtamiskoulutukseen ja seksuaaliterveyskoulutukseen. Koulutuksissa ja keskusteluissa hankkimani tiedot ja taidot ovat antaneet minulle mahdollisuuden kannustaa muita vammaisia ​​naisia ​​osallistumaan EWDNA:n toimintaan. Nykyisin annan myös itse vapaaehtoisesti koulutusta.

Haasteet tavallaan kaksinkertaistuvat, kun tulin tietoisemmaksi oikeuksistani. Nykyisin näen kaiken oikeuksien näkökulmasta. Käytän koulutuksissa oppimaani käytännössä. Esimerkiksi työssäni opettajana minua katsotaan helposti alaspäin eikä uskota, että teen työni kuten muutkin tai ei olla valmiita palkkaamaan minulle henkilökohtaista avustajaa lain edellyttämällä tavalla. Vammaisoikeuksien tietojen avulla osoitin, että koulun on palkattava minulle avustaja. Kun ensimmäinen avustaja ei auttanut minua oikealla tavalla, haastoin koulun palkkaamaan toisen avustajan. Tämä kokemus opetti, kuinka tärkeää on puolustaa itseään ja oikeuksiaan. On voimaannuttavaa nähdä se vaikutus, jonka saavutin puolustamalla oikeuksiani ja vaatimalla tasa-arvoista kohtelua. Silti kohtaan edelleen uusia haasteita monissa eri tilanteissa.

Kaikki voimani tulee siitä, mitä EWDNA on tehnyt jäsentensä kapasiteetin vahvistamiseksi. Aina kun minulla on aikaa, tulen EWDNA:n ja jaan tietämykseni muille jäsenille kahviseremonioissa. Käytän kahvia terapiana, se auttaa lievittämään stressiä.

Epävarmuudesta ja haasteista huolimatta minulla on voimia voittaa esteet. Kokemukseni ovat opettaneet oppitunteja kestävyydestä ja sopeutumiskyvystä ja muokanneet minusta vahvemman yksilön.

Haluankin kiittää EWDNA:a uudesta, paremmasta versiosta itsestäni. EWDNA:n asiantuntemus ja Kynnyksen tuki ovat olleet ratkaisevassa roolissa itsetietoisuuden ja itseluottamukseni parantamisessa. Olen todella kiitollinen näiden järjestöjen omistautumisesta ​​ja sitoutumisesta.

Pitkätukkainen nainen katsoo suoraan eteensä. Taustalla EWDNA:n toimisto.
Banchigiza Adane

Akbota tähtää opettajaksi

Teksti: Sanna Paasonen

Kuva: Liisa Huima

Kazakstanilainen Akbota kävi tavallista koulua kunnes vammautui teini-ikäisenä ja koulutie alkoi mutkistua. Kotikoulun jälkeen taiteellisesti lahjakas nuori nainen hakeutui taidekouluun. Akbota menestyi kilpailuissa ja möi töitään muun muassa taidegallerioissa. Huomattuaan, ettei hän ansaitse taiteilijana riittävästi, hän päätti ryhtyä kuitenkin opettajaksi ja jatkoi yliopistoon opiskelemaan englantia.

Valmistautuminen alkaa häämöttää, vaikka yliopisto-opinnotkaan eivät ole olleet helppoja.

”Moni koulu ei halunnut ottaa minua opettajaharjoitteluun, koska olen heidän mielestään vammaisena oppilaille turvallisuusiski. Haaveilen kuitenkin pääseväni valmistumisen jälkeen töihin lukion englannin kielen opettajana.”

Hymyilevä silmälasipäinen nainen istuu sängyllä. Hänen vieressään on maalauksia
Akbota teostensa kanssa. Kuva: Liisa Huima

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

Gulnur Turapova on Kirgisian ensimmäinen pyörätuolia käyttävä opettaja

Gulnur oli yksi vammaisten naisten järjestyksessään 7. itsenäisen elämän leirin osallistujista Kirgisiassa. Hän on 41-vuotias kolmen lapsen äiti ja koulutukseltaan biologi. Hän halvaantui onnettomuudessa vuonna 2017.

Gulnur kertoi leirillä, miten onnettomuus oli täysin muuttanut hänen ja hänen perheensä elämän. Hän ei kuitenkaan aiokonut luovuttaa.

– Tapasin Gulmiran Ravenstvo-järjestöstä vuonna 2018 toisen upean naisen Gulzarin kautta. Tapasimme hotellissa Bishkekissä, jossa Ravenstvo järjesti koulutusta vammaisille naisille. Osallistuin itse siellä ihan toiseen tilaisuuteen, mutta tapaamisen myötä sain kutsun itsenäisen elämän koulutukseen selkäydinvammaisille naisille. Sitten Gulmira kutsui minut myös vammaisten naisten kesäleirille Issyk-Kul -järven rannalle. Siellä järjestettiin koulutusta, opimme vammaisuuden käsitteestä ja tietenkin meillä oli hauskaa yhdessä.  Leirillä oli elämääni suuri vaikutus.

Opittuaan leirillä oikeuksistaan Gulnur uskalsi hakea opettajan virkaa koulusta Narynin kaupungissa. Kuukausien taistelun ja järjestelyjen jälkeen hän sai paikan!

– Totta kai koulun johto oli ensin aivan järkyttynyt, eikä voinut kuvitellakaan minua opettamassa. He vastustivat asiaa loppuun saakka, eivätkä uskoneet, että opettaja voisi käyttää pyörätuolia. Vetosin YK:n vammaissopimukseen ja lopulta oikeuksiani ja minua kunnioitettiin. Itse vammainen asianajaja Tolkunbek Isakov auttoi minua tapauksen käsittelyssä.

Gulnur aloitti työnsä etänä koronan vuoksi. Syyskuussa hänet kutsuttiin myös lukioon luennoimaan tietokoneohjelmoinnista ja vieraista kielistä. Hän on lisäksi perustanut Nukura-säätiön ja toivoo voivansa jatkaa työtä vammaisten ihmisten hyväksi.

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

hymyilevä nainen keltaisessa hupparissa
Gulnur Turapova