Teksti ja kuvat: Eija Rautakorpi
Vammaiset naiset kohtaavat Bosnia-Herzegovinassa monen tasoista syrjintää, eristämistä ja ennakkoluuloja: he eivät pääse kouluttautumaan tai työelämään ja joutuvat elämään lähiomaisten avun varassa.
Tuzlan kaupungissa toimiva IC Lotos on pieni mutta valtakunnallisesti vaikuttava ja arvostettu vammaisten oma järjestö, jonka toimintaa Kynnys on tukenut pitkään.
Nykyisessä hankkeessa (2022-2025) halutaan vähentää vammaisiin naisiin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa. Itsenäisen Elämän periaatteita korostava vammaisjärjestö IC Lotos tekee vaikuttamistyötä koko maassa ja on mm. perustanut useita vertaisryhmiä eri puolille maata, jotta vammaiset naiset aktivoituisivat, verkostoituisivat ja tekisivät näkyvää vaikuttamistyötä oman kantoninsa alueella.
Haastattelin elokuussa 2024 kolmea Lotoksen toiminnassa mukana olevaa naista.
Mersiha Fazlić
Nelikymppinen kolmen lapsen äiti on saavuttanut elämänsä suurimman haaveen eli perheen.
Vuonna 2010 Mersiha tuli ensimmäisen kerran mukaan bosnia-herzegovinalaisen IC Lotoksen toimintaan ja sai ajatuksen itsenäisen elämän mahdollisuudesta, vuokrasi oman asunnon ja alkoi liikkua kaupungilla. Se oli suuri askel nuorelle naiselle, joka oli sulkeutunut kotiinsa ja kokenut vammansa vuoksi erittäin voimakasta syrjintää ja jopa halveksuntaa. Ilman raajoja syntynyt opiskelija sai kokea myös opiskellessaan syrjintää oppilaitoksen rehtoria myöten.
Lotoksessa Mersiha pääsee tekemään naisten voimaannuttamista ja taistelemaan kehohäpeää vastaan. Tänä kesänä hän pääsi myös osallistumaan Lotoksen suureen kolmen päivän naisseminaariin lastensa kanssa. ”Oli suuri asia, että pääsin matkustamaan kotikaupunkini ulkopuolelle ensimmäistä kertaa 10-vuoteen”, kiittelee Mersiha hymyillen.
Bojana Ljubović
Kuulovammainen Bojana (24v.) on työskennellyt IC Lotoksen taloushallinnossa kaksi vuotta.
Lotoksen talouspäällikkö Adnana toimii hänen mentorinaan ja opettajanaan ja kutsuu Bojanaa tyttärekseen. Työnsä innoittamana Bojana, entiseltä koulutukseltaan fysioterapeutti, on aloittanut myös taloushallinnon opiskelun yliopistossa.
Orpona kasvanut nuori nainen suree edelleen menetettyä lapsuuttaan ja väkivaltaisia kasvuolosuhteitaan ja tekee tietoisesti työtä pysyäkseen positiivisena. Hän ”kerää” energiaa muista ihmisistä ja esimerkiksi siitä, että voi joskus hankkia uuden mekon vain omaksi ilokseen.
Hän haaveilee perheestä ja pienestä talosta, jossa on puutarha sekä kissoja ja koiria. Siis elämästä, johon ei kuulu väkivaltaa vaan mielenrauhaa.
Selma Plančić
Pyörätuolia käyttävää Selmaa voi hyvällä syyllä kutsua IC Lotoksen naisaktivistiksi.
Hänellä on useampia luottamustehtäviä IC Lotoksen hallitusjäsenyyden lisäksi; Tuzla kantonin naisryhmän puheenjohtajuus sekä nuorten vammaisten ryhmän varapuheenjohtajuus.
Selma puhuu erityisesti tietoisuuden nostamisen, henkilökohtaisen avustaja -palvelun ja tuetun asumisen puolesta. Bosnia-Herzegovinassa, jossa ei ole avustajajärjestelmää, omaiset, useimmiten äiti, toimivat aikuisen lapsensa avustajana. Kun Selman äiti tänä kesänä sairastui, vaihtoehdot olivat vähissä: joko maksaa itse avustajan palkka, jotta voi asua ja toimia omien tavoitteidensa mukaisesti tai muuttaa laitokseen tai vanhainkotiin.
Omassa vaikuttamistyössään Selma pitää tärkeänä löytää koteihinsa sidottuja vammaisia naisia: antaa toivoa ja olla henkilökohtaisena esimerkkinä siitä, että jokaisesta voi tulla jotakin. Muutos alkaa oman ajattelun muuttamisesta, joka voi joskus olla suurempi este kuin rakennetun ympäristön esteellisyys.
Selma puhuukin mielellään, että vammaisten tulee astua ulos ”mukavuusvyöhykkeeltään”, eli passiivisesta roolistaan, kohti vaikuttamistyötä, muuttamaan niitä asioita ja esteitä, jotka estävät ja rajoittavat itsenäistä elämää ja osallisuutta. ”Vammaisten naisten tulee tulla näkyviksi”, kiteyttää Selma omaa visiotaan.