Neljä tarinaa Keski-Aasiasta

Teksti ja kuvat: Veera Pensala

Niginasta tuli muotisuunnittelija

Nigina Ikramova on ollut jo useita vuosia tadzikistanilaisen Ishtirok-järjestön aktiivi. Hän haluaa näyttää, että vammaisissa naisissa on tarvittava potentiaali aktiivisiksi ja menestyneiksi yhteiskunnan jäseniksi. Vammaisuuteen liittyy hänen mukaansa usein myös stereotypia, jonka mukaan vammainen nainen ei voisi olla viehättävä. 

Ikramova on kiinnostunut muotisuunnitteluta ja hän osallistuikin Tadzikistanin muotiviikoille Dushanbessa vuonna 2019.  Hänen tadžikki-kansallispukuja, identiteettiä ja sen monimuotoisuutta esittelevä mallistonsa sai tilaisuudessa runsaasti huomiota. Suunnittelijalle osoitettiin suosiota seisaaltaan.  Myös vaatteita esittelevät mallit olivat vammaisia. Mallistoa kiitettiin hienostuneisuudesta ja omaperäisyydestä ja Ikramovaa hänen periksiantamattomasta työstään. 

“Katsokaa minua, työtäni ja aktiivisuuttani. Älkää katsoko vammaani. Niin voitte nähdä sieluni ja lempeyteni. Katsokaa kauneuttani”, Ikramova totesi puhuessaan yleisölle. 

Aigel rohkaistui kesäleirillä 

Aigel Kaliyeva osallistui vammaisten naisten kesäleirille ensimmäisen kerran vuonna 2017. Puhevammansa takia hän oli aluksi yksinäinen, eikä uskaltanut kommunikoida muiden kanssa. Hän kuitenkin rohkaistui hiljalleen, alkoi keskustella ja kysyä kysymyksiä. Kuinka ollakaan, leirin viimeisinä päivinä hän puhui jo estottoman pulppuilevasti ja vietti iloisena aikaa uusien ystäviensä kanssa. 

Seuraavina vuosina Aigel kouluttautui ja pääsi ensin harjoittelijaksi ja sitten töihin Bridges-hotelliin Kirgisian pääkaupungissa Biškekissä. Hotellin henkilökunnalla on Aigelista vain hyvää sanottavaa. 

Aigel on edelleen mukana myös vammaisjärjestö Ravenstvon toiminnassa ja hänellä on paljon ystäviä niin leireiltä, koulustaan kuin työpaikaltaan. 

Kuten Aigel itse sanoo: ”Olen hyvin onnellinen, että löysin vammaisaktivistit Gulmira Kazakunovan ja Seinep Dyikanbaevan. Ravenstvo auttoi minua muuttamaan elämäni.” 

 

Urheilu auttoi Ivania hyväksymään itsensä 

Ivan Glazyrin asuu Talgarissa Kazakstanissa. Hänellä on synnynnäinen niveljäykistymäsairaus, joka vaikuttaa molempiin yläraajoihin. 

Kuten monilla vammaisilla nuorilla, koulukiusatulla Ivanilla kesti pitkään hyväksyä itsensä. Varsinkin ammattimaiseksi kääntynyt uintiharrastus auttoi häntä paljon, niin fyysisesti kuin henkisesti. Toistaiseksi yliopisto-opiskelu onkin väistynyt urheilun tieltä. 

– Tajusin, etten halua sääliä itseäni ja odottaa muiden apua tai hyväksyntää.  Opin kääntämään pilkankin huumoriksi ja äkkiä ympäristönkin asenteet muuttuivat, Ivan kertoo. 

– Tietysti minulla on aina ollut ystävieni ja sukulaisteni tuki. Lisäksi positiivinen ajattelu ja urheilu ovat todella auttaneet minua eteenpäin elämässä! 

 

Sherali perusti oman järjestön 

Sheralilla on keskeinen periaate – työskennellä aina mahdollisimman hyvin ja viedä loppuun aloittamansa työt. Hän on 23-vuotias, hänellä on oikeustieteen tutkinto ja hän on juuri avaamassa perustamaansa Muvaffak-järjestöä. Sherali on menestynyt ja onnellinen. 

 Kaikki alkoi toukokuussa 2018. Silloin Sherali osallistui ensi kertaa tadzikistanilaisen Ishtirok -järjestön koulutukseen aiheesta ”moderni vammaiskäsitys.” 

Tuo ensimmäinen koulutus oli elämäni käännekohta. Ennen sitä koin usein syrjintää opinnoissani. Näkövammaisena henkilönä arjessani oli monia haasteita ja se masensi, Sherali kertoo. 

  Ishtirokin toimintaan osallistumisen jälkeen Sheralin käsitys itsestään ja vammaisuudestaan on radikaalisti muuttunut. Hän myös kouluttautui seuraavina vuosina lisää aiheeseen liittyen ja työskentelee nyt sen parissa. 

 – Vammaisten osallistumisessa yhteiskuntaan on vielä monia esteitä ja ongelmia. Haluan auttaa niiden ratkaisemisessa. Siksi perustin oman, vammaisille nuorille suunnatun Muvaffak-järjestöni. 

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!