Teksti: Sanni Purhonen
Kosovon vammaisliikkeen johtohahmo Afrim Maliqi vieraili Suomessa
Afrim Maliqi tuntee kotimaansa Kosovon monet haasteet vammaisten kannalta. Valtio on nuori ja asioissa ylipäänsä on paljon parannettavaa, väestö on nuorta ja työttömyys suurta. Tämä kaikki tietenkin vaikuttaa vammaisten oikeuksiin.
Maliqin johtama järjestö Handikos tarjoaa vammaisille monenlaisia palveluita. Tällä hetkellä hän työskentelee muun muassa Euroopan unionin ja Unicefin tukemien hankkeiden parissa. Järjestö on kuitenkin täysin projektipohjainen toimija. Projektien päättyessä pahimmillaan kaikki palvelut loppuvat niiden parissa olevilta vammaisilta henkilöiltä.
Hallituksen tulisikin Afrimin mukaan ottaa enemmän vastuuta ja tarjota vammaisille välttämättömiä peruspalveluja. Tällä hetkellä juuri mitään ei ole tarjolla. Handikos ajaa lakimuutoksia ja niiden toimeenpanoa, mikä helpottaisi vammaisten asemaa. Valmisteilla on muun muassa Maailman terveysjärjestö WHO:n kansainvälisen ICF-toimintakykyluokituksen saaminen osaksi maan lainsäädäntöä.
Järjestön parissa on myös nuoria, lapsia ja aktiivisia ihmisiä, mikä ilahduttaa Afrimia suuresti.
-Esimerkiksi Kuu-ryhmämme lapset ajavat itse lasten asiaa. Tämä vahvistaa varmasti heitä aktiivisina aikuisina. He ovat tietoisia oikeuksistaan.
Afrim kertoo, että asennetasolla erityisesti mielenterveyskuntoutujien ja kehitysvammaisten asema on Kosovossa vaikea. Ihmisiä saatetaan hävetä ja piilotella kodeissaan. Toisaalta moniin vammaisiin suhtaudutaan positiivisesti. Hänetkin tunnistetaan aktivistina eri kabineteissa ja esimerkiksi presidentin voi päästä tapaamaan yllättävän helposti. Tilanne kuitenkin muuttuu heti, kun pitäisi oikeasti alkaa tehdä asioita. Palveluja tai esimerkiksi saavutettavuutta ei haluta kehittää. Selkäydinvammaisten hoito – joka on Afrimille läheinen kysymys – on huonoissa kantimissa. Usein vedotaan siihen, että rahaa ei ole.
Hiljalleen asiat silti muuttuvat. Iloinen uutinen on, että Kosovon parlamenttiin on juuri valittu ensimmäinen vammainen kansanedustaja Fetah Rudi. Tämä tarkoittaa konkreettisia asioita, aivan kuten kävi Suomessa, Afrimin hyvän ystävän Kalle Könkkölän kohdalla.
-Parlamentti on täysin esteellinen. Tähän tulee nyt muutos!
Lainsäädäntö ja palvelut kuntoon
Mikäli Afrim saisi päättää, ensimmäiseksi hän keskittyisi kotimaassaan infrastruktuurin ja laajemmin saavutettavuuden sekä toiseksi palveluiden kehittämiseen.
-Kaikki palvelut ovat linkittyneet toisiinsa. Ilman apuvälineitä ei esimerkiksi voi osallistua yhteiskuntaan. Kun perusasiat ovat kunnossa, vaikkapa työllistyminen on mahdollista ja sitä myöten asenteetkin paranevat.
Afrim tuntee totta kai hyvin Kosovon esteettömyyden ja saavutettavuuden ongelmat. Pääkaupunki Pristinassa on joitakin esteettömiä busseja, mutta kanttikivien ja ennakkoluuloisten kuljettajien kanssa on tekemistä. Saavutettavat kulkuneuvot eivät myöskään tavoita läheskään kaikkia ihmisiä. Muihin kaupunkeihin on mentävä autolla. Jos ajokorttia ei ole, homma hankaloituu entisestään.
Afrimilla itsellään on auto. Nykyisin hänellä on hankaluuksia toisen kätensä käyttämisessä ja avustaja, joka työskentelee myös Handikosissa. Kosovossa ei ole samanlaista avustajajärjestelmää kuin Suomessa. Mahdollinen avustaja on yleensä perheenjäsen, sillä avustajan tehtäviä pidetään perinteisesti perheelle kuuluvina asioina.
Afrimin omasta perheestä läheinen veli asuu monen kosovolaisen tapaan perheineen nykyään Saksassa. Aiemmin he asuivat yhdessä ja hän auttoi asunnon rakentamisessa esteettömäksi. Toki he näkevät toisiaan, vaikka viisumin saaminen saattaa Kosovossa kestää kauan. Afrim ei kuitenkaan itse ole lähdössä pysyvästi ulkomaille. Käden rasituksen takia urheiluharrastukset ovat vaihtuneet enimmäkseen kirjojen lukemiseen ja ystävien tapaamiseen kahviloissa.
-En halua jättää Kosovoa, sillä täällä voin parhaiten vaikuttaa asioihin.
Hän korostaa myös kansainvälisen vammaisliikkeen merkitystä, mistä Kalle oli tietenkin oiva ja rohkaiseva esimerkki. Tuen tarjoaminen toisille vammaisille on tärkeää niin yhteisten projektien, kokemuksen, neuvojen kuin henkisen jaksamisen kannalta. Tällä vierailulla Afrim ihasteli lasten Voihan vammainen -kuvasanakirjaa, jonka hän toivoo vielä näkevänsä albaniaksi käännettynä. Haasteet ovat monet, mutta uskoa tulevaan riittää.
-Olen optimisti, muuten en olisi päässyt elämässäni tähän pisteeseen.