esteettömyys

Kosovolainen vammaisaktiivi haastoi kaupunkinsa oikeuteen

Teksti: Eija Rautakorpi

Kosovolainen Faruk Kukaj on yksi maansa pisimpään toimineita vammaisaktiiveja. Hän oli mukana jo 1983 perustamassa vammaisjärjestö Handikosia. Vuonna 1999 vammaisten oikeuksien ajamisesta tuli myös hänen työnsä; hän alkoi työskennellä järjestössä vastuullaan mm. edunvalvonta- ja vaikuttamistyö, uusien jäsenten hankinta ja tiedon keruu. Kynnys ja Handikos ovat tehneet yhteistyötä jo ennen vuosituhannen vaihdetta ja se on jatkunut kehitysyhteistyöhankkeina ja yhteisenä EU-hankkeena tähän päivään asti. Nykyisin Handikos on maansa merkittävin vammaisjärjestö, jolla on toimintaa ympäri maata ja joka tekee erittäin näkyvää poliittista vaikuttamistyötä vammaisten oikeuksien toteutumiseksi pitkäaikaisen johtajansa Arfim Maliqin johdolla.  

Viime vuonna Faruk haastoi kotikaupunkinsa Pristinan oikeuteen kaupungin harjoittamasta syrjinnästä vammaisia asukkaita kohtaan. Yksi syytteen perusteista oli pääkaupunki Pristinan esteellisyys: kaupungissa on mahdotonta liikkua pyörätuolilla käytännössä muuten kuin autoteiden viertä tai päästä asioimaan kaupungin virastoihin. Nyt oikeuden ensimmäinen aste on päätynyt siihen, että Farukin syyte kaupunkia vastaan on mennyt läpi. Päätös ei ole lainvoimainen eli siitä voi vielä valittaa.  

Oikeuden tekemä päätös on kuitenkin jo nyt historiallinen ja merkittävä osoitus siitä, että Handikosin pitkäjänteinen työ vammaisten ihmisoikeuksien eteen tuottaa näkyviä tuloksia ja johtaa toivottavasti pitkällä tähtäimellä myös siihen, että myös muu rakennettu elinympäristö perusasteen kouluineen, yliopistoista puhumattakaan, olisi tulevaisuudessa esteetön ja vammaisille mahdollistuisi oikeus tasavertaiseen opiskeluun ja sitä kautta työelämään ja täyteen osallisuuteen. 

Hymyilevä mies pöydän ääressä taustallaan puu ja kaupunkia
Faruk Kukaj

 

Pöydältä löytyy koraani ja raamattu

Teksti ja kuva: Heini Saraste

Faik Berishan yöpöydältä löytyy sekä koraani että raamattu. Hän uskoo, että vaikka uskonnot hivenen poikkeavat toisistaan, Jumala on kaikille sama.

Faik Berisha, 62, pahoittelee asuntonsa ovella, että hänen vaimonsa Marina ei ole paikalla. Vaimo on joutunut yllättäen järjestämään setänsä hautajaisia. Kun Faik ja Marina aikanaan tutustuivat, Faik tajusi heti että Marina on hänen elämänsä nainen. Nytkin Marinan nimi toistuu useasti. Marina auttaa ja ymmärtää…

– Marina olisi niin mielellään tavannut teidät, Faik tilittää.

Saan kuulla, miten Faik vammautui yllättäen liki kolmekymmentä vuotta sitten rakennusonnettomuudessa, miten hänet kursittiin kokoon Belgradissa. Halvaantuminen vei häneltä sekä kävelykyvyn että vaikutti käsien toimintakykyyn.

Saan kuulla yksinäisestä kahdesta vuodesta kotikylässä Ilapusnikissa, kun hän ei suostunut häpeän takia lähtemään kodin ulkopuolelle. Hän häpesi vammaisuuttaan ja miehisyyden menettämistä. Toivoa loivat kuitenkin kaksi pientä lasta ja se, että vaimo pysyi rinnalla eikä rakkaus näivettynyt.

Toinen Faikin elämään vaikuttanut tärkeä henkilö on Kosovon vammaisliikkeen tukipilari ja suuri mies Halit Ferizi. Halit ajoi vammaisia ihmisiä ulos maailmalle.

– Hän pakotti minut liikkeelle. Hän opetti, miten autoon noustaan, miten kadulla kelataan ja miten voin pyytää apua arvokkuuttani kadottamatta.

Haastattelun aikana Faik palaa Halitin merkitykseen aina uudestaan. Myös Halit oli selkäydinvammainen, mutta se ei estänyt häntä toimimasta. Pian Halitin tapaamisen jälkeen Faik lähti mukaan vertaistukitoimintaan ja alkoi toisten selkäydinvammaisten kanssa kiertää koteja, joissa vammaiset piileskelivät.

– Silloin tajusin, että juuri häpeä on kaiken toiminnan este ja juuri häpeä saa meidät passiivisiksi.

Viime vuosina Faikin passiivisuuden syy on kuitenkin ollut hyvin käytännöllinen. Hän nimittäin asuu neljännessä kerroksessa, eikä talossa ole hissiä. Ulos kadulle Faik pääsee kerran kuussa, kun vanhin poika hitaasti työntelee isän alakertaan. Ensi keväänä on tarkoitus löytää asunto, josta pääsee ulos.

– Silloin menen ensimmäiseksi kirkkoon, moskeijaan tai sitten Handikosiin.

Faik on myös yksi niistä, jotka ovat alkaneet saada Handikosin ajamaa vammaistukea. Hän saa tällä hetkellä 375 euroa kuussa ja se on paljon työttömälle perheelle. Marina on työtön, samoin aikuinen poika, joten 375 euroa on suuri raha. Joidenkin tilastojen mukaan noin 75 prosenttia kosvolaisista on työttöminä!

kehyjuttu

 

Yliopistot ovat esteellisiä, peruskouluihin pääsee

Teksti ja kuva: Heini Saraste

Esteettömyys Kosovon julkisissa rakennuksissa on hitaasti parantumassa, mutta osin vielä ihan rempallaan.  

Arkkitehti Rosafa Basha oli erityisen kiinnostunut siitä, miten Suomessa on korjattu vanhoja rakennuksia ja mitä se on tullut maksamaan. Kalle Könkkölä kertoi muutamia konkreettisia esimerkkejä siitä, miten esteettömyyttä on Suomessa ajettu eteenpäin ja missä jamassa nyt ollaan. Könkkölä painotti, että vaikka Suomi on tällä hetkellä huikeasti esteettömämpi kuin 20 vuotta sitten, kädenvääntöä käydään edelleen joka hetki.  

Muutama vuosi sitten Basha teki yhdessä kollegoidensa kanssa tutkimuksen, jossa kartoitettiin pääkaupunki Pristinan esteettömyyttä. Yleisesti Kosovossa ongelmana on se, että vaikka laki vaatii esteettömyyttä julkisiin rakennuksiin, kunnat eivät sitä noudata. Edelleen rakennetaan liian jyrkkiä luiskia, hissit puuttuvat ja esimerkiksi näkövammaisia ei oteta juurikaan huomioon. Edelleen ongelmana on myös se, että valvomisen mekanismit puuttuvat. 

Toisaalta esimerkiksi peruskoulujen esteettömyys alkaa olla parantumassa. Muun muassa uusiin kouluihin rakennetaan aina rampit. Mitä ylemmäs koulutusportaikolla noustaan, sitä huonommin ovat asiat. Lukioissa esteettömyyttä huomioidaan vain vähän ja yliopistoissa tilanne on todella kurja. Tämä johtaa taas siihen, että vammaiset eivät opiskele kovin pitkälle. 

Toinen suuri ongelma ovat yksityiskodit. Jugoslavian 1970-luvun aikainen asuntokanta on täysin esteellistä ja uudisrakentamisessa tehdään jatkuvasti virheitä. Taloissa saattaa olla kyllä hissi, mutta ensimmäisen kerrokseen johtavat portaat. Myös balkanilainen tapa rakentaa monikerroksisia omakotitaloja on yksi ongelma.  

– Ihmiset ovat vankeina omissa kodeissaan, Rosafa kertoi.