Gulnur Turapova on Kirgisian ensimmäinen pyörätuolia käyttävä opettaja

Gulnur oli yksi vammaisten naisten järjestyksessään 7. itsenäisen elämän leirin osallistujista Kirgisiassa. Hän on 41-vuotias kolmen lapsen äiti ja koulutukseltaan biologi. Hän halvaantui onnettomuudessa vuonna 2017.

Gulnur kertoi leirillä, miten onnettomuus oli täysin muuttanut hänen ja hänen perheensä elämän. Hän ei kuitenkaan aiokonut luovuttaa.

– Tapasin Gulmiran Ravenstvo-järjestöstä vuonna 2018 toisen upean naisen Gulzarin kautta. Tapasimme hotellissa Bishkekissä, jossa Ravenstvo järjesti koulutusta vammaisille naisille. Osallistuin itse siellä ihan toiseen tilaisuuteen, mutta tapaamisen myötä sain kutsun itsenäisen elämän koulutukseen selkäydinvammaisille naisille. Sitten Gulmira kutsui minut myös vammaisten naisten kesäleirille Issyk-Kul -järven rannalle. Siellä järjestettiin koulutusta, opimme vammaisuuden käsitteestä ja tietenkin meillä oli hauskaa yhdessä.  Leirillä oli elämääni suuri vaikutus.

Opittuaan leirillä oikeuksistaan Gulnur uskalsi hakea opettajan virkaa koulusta Narynin kaupungissa. Kuukausien taistelun ja järjestelyjen jälkeen hän sai paikan!

– Totta kai koulun johto oli ensin aivan järkyttynyt, eikä voinut kuvitellakaan minua opettamassa. He vastustivat asiaa loppuun saakka, eivätkä uskoneet, että opettaja voisi käyttää pyörätuolia. Vetosin YK:n vammaissopimukseen ja lopulta oikeuksiani ja minua kunnioitettiin. Itse vammainen asianajaja Tolkunbek Isakov auttoi minua tapauksen käsittelyssä.

Gulnur aloitti työnsä etänä koronan vuoksi. Syyskuussa hänet kutsuttiin myös lukioon luennoimaan tietokoneohjelmoinnista ja vieraista kielistä. Hän on lisäksi perustanut Nukura-säätiön ja toivoo voivansa jatkaa työtä vammaisten ihmisten hyväksi.

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

hymyilevä nainen keltaisessa hupparissa
Gulnur Turapova

 

Kanykei on ylpeä itsenäistymisestään

Kirgisialainen Kanykei Sadykova kertoo vammaisuudesta, naiseudesta ja kotoa lähtemisestä

Kanykei Sadykova syntyi vuonna 1989. Hänellä on CP-vamma. Kanykei on suuren perheen kuudes lapsi. Tällä hetkellä hän opiskelee, sillä ei koskaan saanut kunnon koulutusta. Lisäksi Kanykei osallistuu vammaisjärjestötoimintaan ja on myös aktivisti.

– Minusta tuli aktivisti joskus vuoden 2013 tienoilla.  Upea ystäväni Nestan tutustutti minut järjestötoimintaan, valitettavasti hän menehtyi myöhemmin. Nestan ja Ukei Muratalieva järjestivät vammaisten naisten potentiaalia kasvattavan projektin, jossa teimme esimerkiksi käsitöitä. Kun Nestan oli kuollut, aloin työskennellä Nazik-Kyz nimisessä järjestössä. Sitten tutustuin Ravenstvon toimintaan. Osallistuin moniin koulutuksiin ja aloin ymmärtää seksuaalioikeuksia sekä muita vammaisten oikeuksia.

Osallistuttuaan itsenäiseen elämän koulutukseen tuolloin 28-vuotias ja hyvin uskonnollinen Kanykei päätti muuttaa elämänsä täysin. Hän lähti kotoaan elääkseen itsenäistä elämää perheensä vastustuksesta huolimatta. Hän vuokrasi asunnon Bishkekistä 200 somilla (23 dollaria) vaikka hänen eläkkeensä on vain 500 somia. Kanykei on hyvin ylpeä saavutuksestaan.

Ravenstvon ansiosta Kanykei on nyt hyvin aktiivinen. Hän on ollut mukana esimerkiksi edistämässä YK:n vammaissopimuksen ratifiointia ja allekirjoitusta maassaan. Hän tulee toimeen käsitöillä. Hiljattain hän osallistui myös Ravenstvon kokkikursseille.

– Olen aina rakastanut ruuanlaittoa. Kursseilta valmistuttuani ryhdyin pohtimaan omaa ravintolatoimintaa. Sellaista, jossa vammaiset naiset voisivat valmistaa ja myydä pullia ja piirakoita. Kunhan toiminta kehittyy tarpeeksi pitkälle, voisin tienata elantoni sillä, Kanykei suunnittelee.

Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!

Hymyilevä nainen, jolla on päässään vaaleanpunainen huivi.
Kanykei Sadykova

 

Jussi Virtanen kapuaa Himalajalle hyvän asian puolesta

Kuvassa on lippalakkipäinen mies metsämäisemassa.

Kapua-hankkeessa kerätään varoja nuorten ja vammaisten oikeuksia edistävään työhön Nepalissa

Kapuajat matkaavat Nepaliin tutustumaan työhön, jota keräysvaroilla tehdään, ja vaeltavat samalla Himalajalla Gokyo Ri -trekin, kavuten 5420 metrin korkeuteen. Keräyksen tuotto kanavoidaan Kapuan kumppanijärjestöjen Väestöliiton, Taksvärkki ry:n ja Kynnys ry:n kautta. Kunkin kapuajan keräystavoite on euro jokaisesta metristä vaelluksen korkeimmalle huipulle eli yhteensä 5420 euroa.

Järvenpääläinen Jussi Virtanen pyörittää työkseen Kepakotia, jossa tarjotaan asumispalveluita ja työtoimintaa kehitysvammaisille ja autismin kirjon henkilöille. Urheilullinen mies harrastaa esimerkiksi vaeltamista ja juoksemista. Myös Himalajalle pääsy on siintänyt mielessä vuosikaudet. Siksikin Kapua Nepal tuntui hänestä erityisen kiinnostavalta. Vaimo, kaksi lasta ja kissat ovat tottuneet vastaaviin tempauksiin ja innoissaan hanketta tukemassa.

– Tutun tutun kautta sain kuulla Kapuasta ja innostuin. Voin yhdistää hankkeessa vaelluksen ja vammaisten hyväksi tehtävän työn. Pääkohde eli tyttöjen ja nuorten auttaminen tuntui omalta jutulta. Tietysti on hienoa myös päästä Nepaliin.

Kapua Nepal-ryhmän ensimmäinen tapaamisviikonloppu oli Heinolassa viime vuoden alkupuolella. Siellä osallistujat tutustuivat toisiinsa ja hyvää tekeviin järjestöihin. Siitä ei mennytkään kuin kuukausi niin tuli korona ja kuten niin monissa muissakin asioissa, Kapua-suunnitelmat muuttuivat.

Sittemmin kapuajat ovat tavanneet etänä ja kesällä viimeisimmän kerran livenä. Matkaan lähdön tarkka ajankohta on yhä hyvin epävarma. Myös tieto Nepalin koronatilanteesta on tällä hetkellä hajanaista.

– Välillä odottelu totta kai turhauttaa, mutta turvallisuus on pääasia. Sekä tietysti se, että kerätyt varat menevät oikeaan kohteeseen, Virtanen pohtii.

Virtasella ei enää ole keräysstressiä, sillä oma tavoite on tullut jo täyteen. Keräyslupaa anotaan kuitenkin lisää, joten rahaa hänen kohteelleen voi yhä lahjoittaa. Virtasen alkujaan rahankeräykseen kaavailema yritysyhteistyö jäi ymmärrettävästi vähälle, mutta hän kehitti matkakassan kartuttamiseen muita luovia tapoja. Hän esimerkiksi myi ja keräsi sieniä syksyllä ja organisoi Räntäkuntoon -päiväkävelyn yhdessä muiden kapuajien kanssa.

Virtasen mukaan Nepal on joka vaeltajan unelmakohde, mutta vaatii matkaan lähtijöiltä paljon. Kunnosta huolehtiminen ja säännöllinen treeni onkin kapuajille olennaista. Virtasella on aiempaa vaelluskokemusta esimerkiksi Mont Blancilta ja Norjasta. Luonto ympärillä ja euforinen olo pitkän vaelluksen jälkeen ovat hänelle tärkeitä. Tietysti myös tutustuminen Kynnyksen kumppaneihin Nepalissa kiinnostaa jo kovasti.

– Suomessa vammaisten mahdollisuudet ovat huikeasti Nepalia vahvemmat. Järjestöjen työ, kuten koulutukseen panostaminen kestävästi, on todella tärkeää. Odotan vaeltamista, tutustumista muuhun Kapua-porukkaan sekä kohteisiin ja ihmisiin Katmandussa.

Tue kapuajien keräystä: www.kapua.fi

Tule kummiksi vammaiselle naiselle: https://kynnys.fi/liity-kummiksi/

Kummina maksat valintasi mukaan 10 tai 20 euroa kuukausittain Kynnys ry:lle.