”Ei mitään meistä ilman meitä.”

Nainen työskentelee tietokoneella toimistohuoneessa. Seinällä näkyy teksti: grenzenlos

Uusi Kapua-hanke on käynnissä. Kapuajat keräävät varoja ja tiedottavat kampanjasta vuoden ajan. 13-henkisen tiimin tavoitteena on kerätä kumppanijärjestöjen kehitysyhteistyöhön yhteensä 65 000 euroa. Syyskuussa 2025 kapuajat matkaavat omakustanteisesti Tadžikistaniin ja Kynnyksen hankkeeseen tutustumaan, kuinka kerätyillä varoilla edistetään ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta. Tämän jälkeen tiimi vaeltaa viikon aikana 66 kilometrin pituisen vaelluksen Fann-vuoristossa.

Yksi Kapuan osallistujista on Susanna Halme, jota Suskiksikin kutsutaan. Kuinka hän keksi hakea mukaan seikkailuun?

– Kapua löytyi ihan uutena keksintönä Kynnyksen somesta. Ajattelin, että vau, tämähän voisi olla siisti juttu. Tein hakemuksen saman tien.

Susannalle näkövammaisena henkilönä tärkeä peruste Kapuaan mukaan lähtemiselle oli, että Kynnyksellä ja sen kumppanijärjestöissä vammaiset ihmiset itse tekevät työtä oikeuksiensa puolesta. ”Ei mitään meistä ilman meitä” -periaate ohjaa toimintaa.

Kapuamista, opiskelua ja uintia

Kapuan ohella kiireisen naisen arki sujuu tällä hetkellä pitkälti opiskellen. Hän tekee parhaillaan gradua pistekirjoituksen merkityksestä näkövammaisille henkilöille. Sen aineisto on kerätty kyselyllä. Omalla kohdalla opintojen saavutettavuus on sujunut vaihtelevasti.

– Suurimmaksi osaksi opiskelu apuvälineillä on sujunut ja tykkään opiskella. Sisu-järjestelmä ei kuitenkaan ole lempparini. Voisin tulevaisuudessa olla tutkija tai kielen asiantuntija. En ole sulkenut pois myöskään jatko-opintoja.

Urheilullinen Susanna on myös kilpauimari. Hän treenaa uimaseura Simmiksessä lempilajinaan 50 metrin perhosuinti. Kunnosta vaelluksen ei siis luulisi jäävän kiinni. Kehitysyhteistyökin on jossain määrin tuttua, sillä hän on toiminut vapaaehtoisena näkövammaisten koulussa Tansaniassa ja kokemuskouluttajana Vammaiskumppanuudella. Tadžikistan maana on kuitenkin uusi tuttavuus.

– Vuorivaeltaminen jännittää vähän hyvällä tavalla. Korkea ilmanala on uusi juttu. Minulla on matkalla mukana henkilökohtainen avustaja, jolla on onneksi jonkin verran kokemusta vaelluksesta.

Kapuajien ryhmäytyminen on sujunut tähän mennessä hyvin. Ryhmähenkeä pidetään yllä tapaamalla kuukausittain. Susanna kehuu, että hänet on otettu vastaan positiivisesti. Kukaan ei ole kyseenalaistanut, voiko näkövammainen henkilö olla mukana kapuamassa. Kotijoukoissa matkaa puolestaan jännittävät ja tukevat täysillä avopuoliso Eki sekä opaskoira Muusa.

Varainhankinta on tietysti Kapuassa aivan omanlaisensa haaste. Susanna kerää varoja myymällä Kapua-tuotteita, kuten lakua ja kahvia. Hän käy myös lahjoitusta vastaan eri paikoissa kertomassa itsestään ja hankkeesta. Some-kanavista varsinkin Instagram kannattaa ottaa seurantaan, mikäli haluaa pysyä perillä hankkeen ajankohtaisista kuulumisista. Lisäksi Susannan ja muiden kapuajien kampanjoihin voi tietysti lahjoittaa varoja hankkeen nettisivuilla.

– Odotan jo ikimuistoista Kapua-vuotta, olen tosi innoissani!

Lahjoita Susannan keräykseen:
www.kapua.fi/osallistuja/susanna-halme

Seuraa matkaa Instagramissa:
https://www.instagram.com/suski.halme/

Susanna Halmeen haastattelu on julkaistu myös Kynnyksen uudistuneessa verkkolehdessä 1/2025. 

Karjalanpiirakat kirittävät vuorelle 

Lotta Roos kuuluu Kapua Balkan -ryhmään 

 Lotta Roos toimii työkseen toimitusjohtajana merikonttialan yrityksessä. Vapaa-ajalleen hän kaipasi työn vastapainoksi aivan toisenlaista toimintaa. Perheeseen kuuluvat mies, Lilli-mäyräkoira sekä juuri koulun aloittanut Frida-tytär, jolla on harvinainen PURA-oireyhtymä.  

 Tyttären kautta vammaisjärjestöt ovat tulleet tutuiksi ja Roos seuraa aktiivisesti myös Kynnyksen toimintaa sekä somea. Juuri sieltä hän huomasi Kapua-hakuilmoituksen ja alkoi pohtia, josko se olisi hänen juttunsa. 

Hankkeeseen osallistujat keräävät varoja ja tiedottavat vammaisten oikeuksia edistävästä kampanjasta vuoden ajan. Kapua Balkan -tiimi matkaa tällä tietoa kesäkuussa 2022 Bosnia ja Herzegovinaan tutustumaan siihen, kuinka Kynnys ry edistää vammaisten oikeuksien toteutumista Balkanilla. Tämän jälkeen tiimin haasteena on kapuaminen maan korkeimmalle huipulle, Maglić-vuorelle. 

 – Oli tarve saada elämään uusi seikkailu ja vammaisoikeudet on tietysti minulle tärkeä kohde. On myös tosi mielenkiintoista saada Kapua Balkanin kautta tietoa juuri Bosnian vammaisten ihmisten tilanteesta verrattuna Suomeen. Odotan oppivani paljon. Oma näkökulmani vammaisasioihin liittyy helposti kehitys- ja hiukan liikuntavammaisuuteen. Katsanto varmasti laajenee matkan myötä. 

 Varainhankinnan monet keinot 

Korona-aika on tuonut kapuajille omat haasteensa. Henkisesti Roos on varautunut siihen, että heidänkin reissunsa saattaa vielä venyä. Myös kapuajien tekemään rahankeräykseen tulee mutkia, kun tapahtumia ei välttämättä voida järjestää. Mikäli vain mahdollista, Roos on menossa kertomaan hankkeesta esimerkiksi Kehitysvammatuki57 -järjestön KeMut -kulttuuritapahtuman tapahtumatorille messukeskuksessa joulukuussa.  

Roos uskoo, että varainhankinta on kokonaisuudessa isompi haaste kuin kapuaminen. Tähän mennessä hän on jo kerryttänyt kassaansa myymällä esimerkiksi Kapua-lakua ja kahvia. Muilta kapuajilta tuli idea aineettomista lahjoista jouluksi. Suurempi ryhmäytyminen porukalla on etäilyn vuoksi edessä ja Roos odottaakin rentoa jutustelua ja tutustumista toisiin kapuajiin. Hänelläkin on varainkeruuseen oma salainen aseensa.  

 – Aion leipoa karjalanpiirakoita 300 kuukaudessa, jos en muuten saa matkakassaa kasaan! Meidän suvussa tehdään parhaat, rapeat ja rasvaiset piirakat.  

Fyysisen kapuamisen Roos uskoo olevan voimauttavaa. Balettia harrastavalla naisella ei ole aiempaa kiipeilykokemusta. Hän haluaakin Kapuan avulla myös kohottaa kuntoaan ja on aloittanut juoksun 3-4 kertaa viikossa. Perhe, työkaverit ja ystävät kannustavat kaikki hanketta innoissaan. 

 – Tulee hyvä fiilis kun ihmiset ovat ylpeitä. 

Juttu on julkaistu Kynnys-lehdessä 3/2021.

Lotan keräystä voit tukea ja seurata somessa facebook.com/lotta.majander sekä Kapua-sivuilla: kapua.fi/osallistuja/lotta-roos/ 

Haemme juuri nyt peruutuspaikoille uusia Kapuajia! Lue lisää ja kapua kanssamme kesäkuussa Bosnia ja Hertsegovinan kokeimmalle kukkulalle! https://kapua.fi/hankkeet/kapua-balkan-hakuohjeet/

Kuvassa nainen ja Kapua-lakupaketti
Lotta Roos

 

Kapuamisen aattona vatsassa nipistää

Teksti ja kuva: Heini Saraste 

Juuri näinä päivinä kahdenkymmenenkahden hengen joukko kehitysyhteistyöstä kiinnostuneita treenanneita naisia sekä pari miestä on matkalla kohti Addis Abebaa ja huimaa seikkailua 

Perillä odottavat jännittävät 12 päivää: tutustumista Kynnyksen ja Abiliksen kehitysyhteistyökohteisiin ja sitten edessä kiipeäminen Ras Dashenille, Etiopian korkeimmalle 4550 metriä korkealle vuorelle. 

– Voi kauhistus, huokaa puhelimessa vähän ennen matkaa Mervi Leivo, yksi matkalle osallistujista. 

– Olen aina ollut liikuntafriikki, mutta silti täytyy tunnustaa, että kauhu valtaa välillä mielen, kun seuraan Kapuan sivuilta, miten matkakumppanini kohottavat kuntoaan.  Olo on ristiriitainen. Sillä silti on aivan upea lähteä! 

Kymmenen päivää kestävän kipuamisen aikana nukutaan teltassa, ihaillaan sanoinkuvaamattoman ihania maisemia, varmasti myös itketään ja nauretaan paljon sekä tietysti tutustutaan perusteellisesti sekä ryhmän muihin jäseniin että Etiopiaan. 

Motivoituneita rahanhankkijoita 

Kapualaiset ovat hankkineet rahaa Kynnyksen kehitysyhteistyöhankkeisiin, kuka järjestämällä konsertteja, kuka myyjäisillä, kuka lakun myynnillä, kuka yrityslahjoituksilla. Summan kokoon saaminen on loppujen lopuksi työn takana, mutta se myös sitouttaa. 

Hieno esimerkki on Mervin mielestä espoolainen Lea God. Lea teki kotisiivouksia, puutarhatöitä toisten pihoissa ja leipoi saaristolaisleipää myytäväksi. Yhdessä Mervi ja Lea järjestivät myös lounaan Väestöliiton tiloissa. Lea on jo saanut rahat kokoon, Mervi on vielä vaiheessa. Toisaalta jokainen euro on tervetullut ja tärkeintä on nähdä läheltä, mitä ruohonjuuritasolla tapahtuu.  

Merviä kiinnostavat suuresti Kynnyksen ja Abiliksen kehitysyhteistyöhankkeet eli vammaisten naisten elämän haasteet kaikkineen. Paikallisen vammaisten naisten järjestö on tehnyt Kynnyksen ja Abiliksen kanssa yhteistyötä pitkään.  

Suomalaiset kapuajat pääsevät tapaamaan naisia heidän omalle talolleen sekä ehkä myös heidän kodeissaan. Juuri tätä hanketta muun muassa kapualaiset myös rahoittavat. EWDNA –niminen vammaisten naisten järjestö järjestää muun muassa naisten keskinäistä vertaistukea, ravintotietoutta ja yrittäjäkoulutusta. 

Mervi haluaa tietää, miten kehitysapu konkreettisesti vaikuttaa naisten elämään.  

Rohkeita ja hyviä ihmisiä 

Pohjoisessa Gondarissa tutustutaan ylipiston hankkeisiin ja vammaisiin opiskelijoihin.  

Kynnyshän käynnisti noin kymmenen vuotta sitten hankkeen vammaisten opiskelijoitten tukemiseksi ensin Addisissa sekä myöhemmin Hawasassa ja Gondarissa. Silloin mukana vielä oli Kalle Könkkölä ja tietysti Tuomas Tuure, jotka aloittivat yhteistyön.  Sitä jatkoi ansiokkaasti Mina Mojtahedi ja nyt on mukana myös Amu Urhonen.

Mervissä on aina elänyt sisällä myös maailmanparantaja.  

– Emme elä vain itsellemme vaan elämme yhteisessä maailmassa, hän pohtii. 

Työssään SPR:ssä sekä myöhemmin kansainvälisten työleirien järjestäjänä hän on nähnyt erilaista elämää esimerkiksi Filippiineillä ja Etelä-Koreassa. Etiopiassa hän ei ole koskaan käynyt. Koko maanosa kiinnostaa kovin.  

Mukaan matkalle lähtee myös Kynnyksen kehitysyhteistyöasiantuntija Veera Pensala, joka on seurannut kapualaisten valmistautumista matkaan. 

– Kyseessä ovat rohkeat, ennakkoluulottomat ja syvästi motivoituneet ihmiset, jotka oikeasti haluavat tehdä hyvää. He ovat kaikki kiireisiä ja usein perheellisiä, työelämässä mukana olevia ihmisiä, mutta silti he ovat vuoden aikana käyttäneet valtavasti aikaansa rahan hankintaan. Arvostan heitä kaikkia suuresti, sanoo Pensala. 

Mervi Leivo