Tapaamme 18-vuotiaan Yordanos Sefiwin, jolla on kehitysvamma, ja hänen äitinsä Yeshihareg Abrean
Yeshihareg kertoo: ”Kun liityimme EWDNA:n, näin suuren muutoksen tyttäressäni. Olemme molemmat muuttuneet. Olemme olleet EWDNA:n jäseniä vuodesta 2002. Ennen liittymistämme kohtasimme monia haasteita. Emme kumpikaan olleet tietoisia vammaisuudesta. Kuultuani EWDNA:sta tapahtui merkittäviä muutoksia. Osallistuin ruoanvalmistuskoulutukseen, lisääntymisterveyskoulutukseen ja vammaisten oikeuksiin liittyvään koulutukseen. Varsinkaan minulla ei ollut tietoa vammaisten oikeuksista. Luulin aiemmin, ettei vammaisilla ole oikeuksia.
Mitä tulee kahvisessioihin, ne lisäsivät meidän kummankin itseilmaisukykyä. Kun tyttäreni aiemmin puhui, hänen äänensä ei ollut tarpeeksi kova kuultavaksi. En edes ymmärtänyt, mitä hän yrittää kertoa. Kuitenkin, kahvisessioissa saimme itseluottamusta. Aiemmin tunsin oloni epämukavaksi, koska tyttäreni on vammainen. Ajattelin, etten voi kommunikoida muiden kanssa tyttäreni vamman vuoksi. EWDNA:n ansiosta tulin kuitenkin tietoisemmaksi vammaisten oikeuksista.
Kun käytimme taksia liikkuessamme, kuljettajat eivät antaneet tyttäreni istua penkillä, ja minä olin hiljaa. Emme kumpikaan osanneet vastustaa tällaista syrjintää. Aikaisemmin jouduimme odottamaan taksijonossa melko pitkään. Mutta nyt meidän ei enää tarvitse sietää pitkiä taksijonoja kuten ennen, koska aloimme käyttää EWDNA:n palveluita.
Tyttäreni ei aiemmin tuntenut kotiseutuaan tai kouluaan kunnolla. Nyt hän kulkee luottavaisesti kouluun joka päivä ilman apua. Hän on saanut paljon itseluottamusta ja itsenäisyyttä. Minulle on suuri ilo, että kahvisessio on edelleen säännöllinen osa rutiiniani ja tyttäreni on erittäin ylpeä EWDNA:n jäsenyydestä.
Kahvitilaisuudet ovat olleet meillle suuri tuen ja ymmärryksen lähde. Jaamme niissä kokemuksia ja opimme toisiltamme. Ohjelma on myös tarjonnut arvokkaita resursseja ja tietoa vammaisten lasten palveluista, jotka ovat antaneet meille mahdollisuuden tehdä päätöksiä perheemme puolesta.”
Yordanos kertoo: ”Olen osallistunut kahvisessioihin säännöllisesti ja EWDNA:n jäseneksi liittymisen jälkeen meille on tapahtunut paljon. Aiemmin äitini jätti minut kotiin ja meni asioilleen, mutta nyt olen hänen mukanaan, kun hän lähtee jonnekin. Kaikki muutokset johtuvat siitä, että olen liittynyt EWDNA:n jäseneksi. Haluankin kutsua kaltaisiani vammaisia ystäviäni liittymään EWDNA:n, jotta hekin tuntisivat olonsa hyväksi. Olen saanut täältä myös uusia ystäviä.”
Yordanos Sefiwi ja Yeshihareg Abrea
Maailma kylässä -festivaalin teemana on tänä vuonna rohkeus. Vammaiskumppanuuden jäsenet, globaalissa etelässä työskentelevät vammaisjärjestöt, kohtaavat jatkuvasti työssään tavallisia ihmisiä, joiden rohkeus muuttaa maailmaa. Jaamme toukokuun aikana näiden ihmisten tarinoita. Tule Suvilahteen 25.–26.5.kuulemaan lisää!
”Nimeni on Yemiserach Mola. Minulla on kuulovamma ja liityin EWDNA:n toimintaan noin kolme vuotta sitten. Osallistuin säännöllisesti kahviseremonioihin. Elämäni on muuttunut paljon sen jälkeen, kun liityin EWDNA:n jäseneksi. Yksi avainasia on, että tämä on oikea paikka oppia vammaisten oikeuksista. Kuulovammat eivät vähennä kykyäni puolustaa itseäni ja sitä, mikä on oikein. Olen päättänyt voittaa kaikki tielleni tulevat esteet ja varmistaa, että ääneni kuullaan.
Osallistuin seksuaaliterveyskoulutukseen. Se opetti minulle kuinka toimia raskausaikana, kuinka säilyttää terveytensä ja jakaa tietoni muille kuuroille ja kuulovammaisille naisille, jotka tarvitsevat informaatiota näistä asioista. Kävin myös johtamiskoulutuksessa. EWDNA opetti minulle, kuinka puolustaa sitä, mikä on oikein ja elää elämääni.
Kerron teille yhden esimerkin työpaikaltani. Aina aiemmin, kun menin kysymään mitä tahansa asiaa sen koulun johdolta, jossa työskentelen, he eivät kohdelleet minua kunnioittavasti. He ajattelivat, etten huomaa sitä, koska en kuule heidän ääntään. Mutta kun liityin EWDNA:n, opin puolustamaan oikeuksiani ja aloin vaatia niitä. Kerroin heille, että minä olen kuuro, mutta mieleni toimii hyvin. Sanoin, että jos he eivät kohtele minua kunnolla, vien asian oikeuteen. Sen jälkeen he järkyttyivät, pyysivät anteeksi ja antoivat minulle oikeanlaisia palveluita.
Meillä on monesti haasteita myös viittomakielen tulkkien kanssa, koska usein he kääntävät mitä haluavat, eivät sitä, mitä sanoin. Toivon, että myös EWDNA voisi käsitellä tätä asiaa koulutuksen avulla.
Olen kiitollinen yhdistysten antamasta tuesta ja ohjauksesta, joka on antanut minulle mahdollisuuden puolustaa oikeuksiani, ja arvostan myös Kynnyksen sitoutumista tähän arvokkaaseen koulutukseen, joka vahvistaa taitojamme ja tietojamme.”
Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Lue lisää jatule kummiksi osoitteessa: https://kynnys.fi/liity-kummiksi/.
Nimeni on Banchigiza Adane. Olen näkövammainen nainen. Liityin EWDNA:n vuonna 2013 valmistuttuani yliopistosta. Aiemmin minulla ei ollut kokonaisvaltaista ymmärrystä vammaisuudestani. Turhauduin helposti vammani takia. Olen myös käynyt läpi monia ylä- ja alamäkiä yliopisto-opintojeni aikana.
EWDNA:n kahvihetket muiden vammaisten naisten kanssa saivat aikaan muutoksen. Uskon, että kahvisessioilla on ollut merkittävä rooli henkilökohtaisessa kasvussani ja kehityksessäni. Osallistuin myös erilaisiin EWDNA:n järjestämiin koulutuksiin, kuten vammaisten oikeuksia käsittelevään koulutukseen, johtamiskoulutukseen ja seksuaaliterveyskoulutukseen. Koulutuksissa ja keskusteluissa hankkimani tiedot ja taidot ovat antaneet minulle mahdollisuuden kannustaa muita vammaisia naisia osallistumaan EWDNA:n toimintaan. Nykyisin annan myös itse vapaaehtoisesti koulutusta.
Haasteet tavallaan kaksinkertaistuvat, kun tulin tietoisemmaksi oikeuksistani. Nykyisin näen kaiken oikeuksien näkökulmasta. Käytän koulutuksissa oppimaani käytännössä. Esimerkiksi työssäni opettajana minua katsotaan helposti alaspäin eikä uskota, että teen työni kuten muutkin tai ei olla valmiita palkkaamaan minulle henkilökohtaista avustajaa lain edellyttämällä tavalla. Vammaisoikeuksien tietojen avulla osoitin, että koulun on palkattava minulle avustaja. Kun ensimmäinen avustaja ei auttanut minua oikealla tavalla, haastoin koulun palkkaamaan toisen avustajan. Tämä kokemus opetti, kuinka tärkeää on puolustaa itseään ja oikeuksiaan. On voimaannuttavaa nähdä se vaikutus, jonka saavutin puolustamalla oikeuksiani ja vaatimalla tasa-arvoista kohtelua. Silti kohtaan edelleen uusia haasteita monissa eri tilanteissa.
Kaikki voimani tulee siitä, mitä EWDNA on tehnyt jäsentensä kapasiteetin vahvistamiseksi. Aina kun minulla on aikaa, tulen EWDNA:n ja jaan tietämykseni muille jäsenille kahviseremonioissa. Käytän kahvia terapiana, se auttaa lievittämään stressiä.
Epävarmuudesta ja haasteista huolimatta minulla on voimia voittaa esteet. Kokemukseni ovat opettaneet oppitunteja kestävyydestä ja sopeutumiskyvystä ja muokanneet minusta vahvemman yksilön.
Haluankin kiittää EWDNA:a uudesta, paremmasta versiosta itsestäni. EWDNA:n asiantuntemus ja Kynnyksen tuki ovat olleet ratkaisevassa roolissa itsetietoisuuden ja itseluottamukseni parantamisessa. Olen todella kiitollinen näiden järjestöjen omistautumisesta ja sitoutumisesta.
Kynnyksen kehitysyhteistyöllä oli ainutlaatuinen mahdollisuus järjestää kehitysyhteistyötukea saaville kumppanijärjestöilleen yhteinen opintomatka Sambiaan toukokuussa. Osallistujat olivat vammaisjärjestöjen työntekijöitä Bosnia-Hertsegovinasta, Etiopiasta, Sambiasta sekä kolmesta Keski-Aasian maasta: Kazakstanista, Kirgisiasta ja Tadzhikistanista.
Lisäksi Suomesta oli mukana Vammaiskumppanuus ry:n toiminnanjohtaja Anja Malm sekä ulkoministeriöstä vammaisasioiden suurlähettiläs Petri Puhakka. Kynnyksestä mukana olivat kehitysyhteistyökoordinaattorit Eija Rautakorpi ja Veera Pensala.
Sambian Livingstonessa toimii Kynnyksen uusin kehitysyhteistyökumppani Vilole, joka toimi opintomatkamme emäntänä ja isäntänä ja vastasi paikallisesta ohjelmasta ja järjestelyistä. Tiivis työskentely rakentui kuuden päivän aikana kuuden teeman ympärille: voimaantuminen, väkivallan vastaisen työn ja naisten oikeuksien lisääminen, työllistäminen ja tulonhankintaa tukevat toiminnot, taiteen ja osallistavien menetelmien käyttö vaikuttamistyössä sekä rahoitus ja taloudellinen kestävyys.
Matkan tarkoituksena oli myös tutustua paikallisiin toimijoihin ja toimintatapoihin. Kävimme klinikalla, joka tekee työtä väkivaltaa kohdanneiden naisten kanssa. Afrikassa tanssi on luonnollinen tapa kommunikoida ja tapasimmekin vammaisten nuorten ryhmän, joka esitti meille omaa tanssiohjelmaansa, jota he käyttävät vaikuttamistyön välineenä. Taiteen, sosiodraaman, improvisoinnin ja teatterin käyttö vaikuttamistyön keinona olikin oivallus, jonka moni sanoi vievänsä mukanaan omaan työhönsä.
Catherine Musola Kaseketi
Pääsimme myös vierailulle paikallisen perheen kotiin, jossa edistetään sambialaista taidetta ja käytetään taidetta kulttuurisen ilmaisun työmuotona. ”Vaikuttamistyö on taidetta ja meidän tulee olla luovempia siinä”, oli yhden matkalaisen oivallus.
Polku on yhteinen kaikkialla
Osallistujille tapaamisen tärkeintä antia oli yhteisten teemojen äärelle kokoontuminen: se, että ensimmäistä kertaa kumppanijärjestöt pääsivät tapaamaan toisiaan, oppimaan toisiltaan ja tutustumaan toisiinsa. ”Olemme siskoja ja veljiä, jotka ovat samalla polulla ihmisarvoisen elämän ja oikeuksien puolesta.” Järjestöjen työskentelytavat eroavat paljon toisistaan ja monelle työntekijälle olikin silmiä avaavaa huomata, että samaa tavoitetta voi lähestyä hyvin eri tavoin. Suomalaisille osallistujille oli hienoa nähdä yhteisöjen ja luovuuden voima: olemme samanlaisia ihmisiä mutta lähestymme ja teemme asioita hyvinkin eri tavoin.
Päivien aikana saimme huomata, miten samanlaisten toimintaa ohjaavien arvojen, itsenäisen elämän periaatteiden ja osallisuutta korostavien toimintatapojen parissa järjestöt tekevät työtään eri puolilla maailmaa. Toiset hankkeet keskittyvät paikallisten vammaisten naisten keskinäiseen vertaistukeen vaikkapa kahviseremonioiden äärelle kokoontuen, toiset naisten kesäleirien järjestämiseen ja jotkut puolestaan yhteiskunnan asenteiden aktiiviseen muuttamiseen. Erilaisista työskentelytavoista huolimatta kaikilla on yhteinen missio: parantaa vammaisten henkilöiden elinolosuhteita, vähentää syrjintää ja muuttaa asenteita. Ryhmämme seniorin sanoin: ”Olemme mahtavia ihmisiä, jotka tekevät mahtavaa työtä ja suurta muutosta”.
Yhteisö pitää huolta
Afrikassa matkustaminen ei ole liikuntavammaiselle aivan yksinkertaista: invatakseja ei ole, esteettömistä wc:stä puhumattakaan. Kadut ovat pääosin erittäin vaikeakulkuisia: päällystämättömiä ja kuoppaisia. Esteettömäksi mainostetussa hotellihuoneessa voi suihkuun olla korkea kynnys. Kaikesta huolimatta, niin ryhmän pyörätuolin käyttäjät kuin muutkin, pääsivät pääsääntöisesti sinne minne oli tarkoitus mennä.
Vaikuttavaa oli nähdä, onpa se sitten sambialainen tai ylipäätänsä afrikkalainen, asenne, että mikään ”este” ei ole mahdoton tai liian vaikea. Jos joku tarvitsee apua, sitä ei tarvitse pyytää, vaan sitä tarjotaan. Afrikassa kukaan ei selviä yksin: ei vammainen eikä vammaton, kaikki tarvitsevat toisiaan ja auttavat kädet, jalat ja mieli ovat aina lähellä. Yhteisön turva on Afrikassa jokaisen elämän tukipilari.
Kynnyksen kumppanit 2022–2025
Bosnia-Hertsegovina:
Hankkeen nimi: Vammaisten naisten voimaannuttaminen sekä syrjäytymisen ja väkivallan vähentäminen Bosnia ja Hertsegovinassa.
Tukea saava järjestö: IC Lotos.
Hankkeen tarkoitus: Vammaisten naisten voimaannuttaminen, yhteiskunnallinen vaikuttamistyö ja tiedon lisääminen vammaisten naisten kokeman syrjinnän ja väkivallan ehkäisemiseksi.
Erityistä:
IC Lotos kouluttaa niin vammaisia henkilöitä kuin viranomaisiakin, järjestää kampanjoita ja mielenosoituksia vammaisten oikeuksien puolesta sekä mm. mentorointiohjelman kautta työllistää vammaisia naisia järjestöihin työkokeiluun.
Keski-Aasia:
Hankkeen nimi: Keski-Aasian vammaisten naisten voimaantuminen
Kazakstan, Kirgisia ja Tadzhikistan
Tukea saavat järjestöt: Ravenstvo (Kirgisia), Ishtirok (Tadzhikistan) ja Shyrak (Kazakstan)
Erityistä: Järjestetään vuosittaiset kesäleirit kolmessa eri maissa, tarjotaan vertaistukea, neuvontaa ja koulutusta vammaisille naisille.
Etiopia:
Hankkeen nimi: Etiopian vammaisten naisten voimaantuminen
Tukea saava järjestö: Ethiopian Women with Disabilities National Association (EWDNA)
Hankkeen tarkoitus: Lisätä vammaisten naisten osallisuutta yhteiskunnassa.
Erityistä: Peruselämäntaitokoulutukset, seksuaali- ja lisääntymisterveyden kurssit, ruuanlaittokurssit, naisten kohtaaman väkivallan vastainen työ, neuvonta, vertaistuki ja kahviseremoniat vammaisille naisille.
Sambia:
Hankkeen nimi: Sambian vahvat vammaiset naiset ja tytöt
Tukea saava järjestö: Vilole Images Productions – Women and Girls Disability Rights of Zambia
Erityistä: Peruselämäntaitokoulutukset ja tietoisuuden lisääminen vammaisoikeuksista vammaisille naisille ja heidän perheilleen. Seksuaalioikeus- ja lisääntymisterveyskurssit vammaisille naisille. Vammaisten naisten kohtaaman väkivallan vastainen työ.
Kynnys on toteuttanut kehitysyhteistyöhanketta Marttojen kanssa yhdessä jo kymmenisen vuotta Etiopiassa. Marttojen ammattitaidolla Addis Abeban vammaisia naisia on koulutettu vuosittain kotitalous- ja ruuanlaittotaidoissa, ja moni nainen kertoo oppineensa uutta tasapainoisesta ja terveellisestä ruokavaliosta, energiaa säästävästä tavasta laittaa ruokaa ja monelle on tarttunut kursseilta uusia kavereitakin matkaan.
Kävimme joulukuussa 2022 paikan päällä ja haastattelimme kurssin käyneitä naisia. Useampi jakoi meille saman tarinan, ettei kukaan omassa perheessä ollut uskonut heidän pystyvän laittamaan ruokaa. Kurssin jälkeen monen perheenjäsenen leuat olivatkin loksahtaneet auki, kun taitavat naisemme olivat paistaneet kotona injeeraa, valmistaneet herkullisia kastikkeita ja tehneet hedelmäsalaatin jälkiruuaksi.
Kuva: Terhi Lindqvist
Naisten kommentteja:
”Käytin ennen liikaa ruokaöljyä. Nyt säästän rahaa, kun käytän sitä vähemmän. Opin myös, että öljyn liikakäyttö on epäterveellistä.”
”Opin käyttämään herneitä ja papuja uudella tavalla injeeran kanssa.”
”Opin tekemään ruokaa niistä aineksista, mitä kotoa löytyy.”
”Tärkeää ei ollut vain se, että opimme laittamaan ruokaa. Tärkeintä oli ymmärtää, miten ruoka vaikuttaa terveyteemme.”
”Minulla säästyy nyt hiiliä, kun aloitan ruuanlaiton vasta kun kaikki ainekset ovat esillä. Ennen laitoimme ensin tulet ja sitten aloimme etsiä tarvikkeita.”
Kosovolainen Faruk Kukaj on yksi maansa pisimpään toimineita vammaisaktiiveja. Hän oli mukana jo 1983 perustamassa vammaisjärjestö Handikosia. Vuonna 1999 vammaisten oikeuksien ajamisesta tuli myös hänen työnsä; hän alkoi työskennellä järjestössä vastuullaan mm. edunvalvonta- ja vaikuttamistyö, uusien jäsenten hankinta ja tiedon keruu. Kynnys ja Handikos ovat tehneet yhteistyötä jo ennen vuosituhannen vaihdetta ja se on jatkunut kehitysyhteistyöhankkeina ja yhteisenä EU-hankkeena tähän päivään asti. Nykyisin Handikos on maansa merkittävin vammaisjärjestö, jolla on toimintaa ympäri maata ja joka tekee erittäin näkyvää poliittista vaikuttamistyötä vammaisten oikeuksien toteutumiseksi pitkäaikaisen johtajansa Arfim Maliqin johdolla.
Viime vuonna Faruk haastoi kotikaupunkinsa Pristinan oikeuteen kaupungin harjoittamasta syrjinnästä vammaisia asukkaita kohtaan. Yksi syytteen perusteista oli pääkaupunki Pristinan esteellisyys: kaupungissa on mahdotonta liikkua pyörätuolilla käytännössä muuten kuin autoteiden viertä tai päästä asioimaan kaupungin virastoihin. Nyt oikeuden ensimmäinen aste on päätynyt siihen, että Farukin syyte kaupunkia vastaan on mennyt läpi. Päätös ei ole lainvoimainen eli siitä voi vielä valittaa.
Oikeuden tekemä päätös on kuitenkin jo nyt historiallinen ja merkittävä osoitus siitä, että Handikosin pitkäjänteinen työ vammaisten ihmisoikeuksien eteen tuottaa näkyviä tuloksia ja johtaa toivottavasti pitkällä tähtäimellä myös siihen, että myös muu rakennettu elinympäristö perusasteen kouluineen, yliopistoista puhumattakaan, olisi tulevaisuudessa esteetön ja vammaisille mahdollistuisi oikeus tasavertaiseen opiskeluun ja sitä kautta työelämään ja täyteen osallisuuteen.
Kazakstanilainen Akbota kävi tavallista koulua kunnes vammautui teini-ikäisenä ja koulutie alkoi mutkistua. Kotikoulun jälkeen taiteellisesti lahjakas nuori nainen hakeutui taidekouluun. Akbota menestyi kilpailuissa ja möi töitään muun muassa taidegallerioissa. Huomattuaan, ettei hän ansaitse taiteilijana riittävästi, hän päätti ryhtyä kuitenkin opettajaksi ja jatkoi yliopistoon opiskelemaan englantia.
Valmistautuminen alkaa häämöttää, vaikka yliopisto-opinnotkaan eivät ole olleet helppoja.
”Moni koulu ei halunnut ottaa minua opettajaharjoitteluun, koska olen heidän mielestään vammaisena oppilaille turvallisuusiski. Haaveilen kuitenkin pääseväni valmistumisen jälkeen töihin lukion englannin kielen opettajana.”
Akbota teostensa kanssa. Kuva: Liisa Huima
Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!
”Olen kotoisin Oshista Uzgenin alueelta. Olen 19-vuotias ja Chynar-säätiön jäsen. Opiskelen nyt 3. vuotta ohjelmoijaksi Oshin teknillisessä yliopistossa Osh Oblastissa. Ravenstvo-järjestön ansiosta olen parantanut taitojani monilla elämänalueilla. Osallistuin itsenäisen elämän kesäleirille. Opin siellä paljon uutta, esimerkiksi sen, mitä sukupuolten välinen tasa-arvo on.
Voin sanoa, että Ravenstvon tapahtumiin osallistumisesta saamani tieto antoi toivoa elämääni. Ennen saamaani koulutusta ajattelin, ettei minulla ole taitoja kommunikoida ympärilläni olevien ihmisten kanssa. En uskaltanut osallistua yhteiskuntaan niin paljon kuin halusin.
Kesäleirin jälkeen näen itsessäni hyviä muutoksia. Ymmärsin, että jos ihminen todella pyrkii kehittämään itseään, hän onnistuu. Enää en epäröi astua esiin ja puhua yleisölle. Pystyn välittämään mielipiteeni täysimääräisesti yhteiskunnalle ja sain uutta toivoa elämääni. Tämä kaikki on tulosta saamastani koulutuksesta.
Muistan, miten kesäleirin aikana kirjoitimme tavoitteemme paperille. Nyt aikaa on kulunut ja tavoitteeni ovat toteutuneet. Tällä hetkellä yritän saada stipendin koulutustani varten. Joka tapauksessa, kukoistan. Esitän vilpittömän kiitoksen Ravenstvolle, järjestö muutti elämäni.”
Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!
Aidana Nuriyeva syntyi vuonna 2004 Kyzyl-Bagyshin kylässä, Jalal-Abadin alueella.
Aidanalla on selkäydintyrä, jota yritettiin poistaa lapsena, mutta leikkaus ei onnistunut. Tähän mennessä hänelle on tehty 6 leikkausta.
– Kävin koulussa usean vuoden ajan. Pärjäsin aina hyvin, sain stipendejä, olin luokkani presidentti ja niin aktiivinen kuin vain ikinä pystyin, hän kertoo nauraen.
Menestyksestään huolimatta Aidana ei ole toistaiseksi päässyt jatkamaan korkeakouluun. Hän on kuitenkin käynyt monia vammaisille naisille suunnattuja kursseja, kuten Ravenstvon itsenäisen elämän kesäleirin kesällä 2021 ja sen osana koulutuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä.
– Leirin ansiosta opin paljon naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista. Koulutukset ovat muuttaneet elämääni monella tavalla. Aiemmin ymmärsin esimerkiksi sanan väkivalta vain seksuaalisena väkivaltana. Mutta yhtä tärkeää oli tajuta, että jokaisella meistä on oikeus saada koulutus, ammatti ja kehittää kykyjämme.
Aidana kertoo, että jo kouluvuosina opettajat sanoivat hänelle, että vammaisella tytöllä on vain rajalliset mahdollisuudet, erottivat hänet ikätovereistaan, eivätkä antaneet mahdollisuutta osallistua sosiaalisiin tapahtumiin. Tämä järkytti häntä kovasti.
Koulutusta saatuaan hän ymmärsi joutuneensa myös taloudellisesti hyväksikäytetyksi.
– Kiitos Ravenstvon toiminnan, tiedän nyt oikeuteni ja olen oppinut vaatimaan yhteisöltä mitä tarvitsen. Luulin ennen, että eläkkeeni on vanhempieni omaisuutta, joten en koskaan ostanut mitä halusin. Tämän koulutuksen jälkeen aloin hoitaa itse omia raha-asioitani.
Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!
Ravenstvon some-viestinnästä vastaava työntekijä Victoria Birukova Kirgisiasta esittelee tietokoneensa tarroja
#PE
– Tämä on yksi poliittinen puolue Kirgisiassa, itse asiassa maan liberaalein puolue. Olin ensimmäistä kertaa ehdolla puolueen listoilla 2 vuotta sitten. Olen ollut myös edustajana paikallisessa kunnanvaltuustossa. Tämä tarra on tässä siksi, että tärkeintä elämässäni ovat ihmisoikeudet, erityisesti vammaisten naisten oikeudet ja moniperustaisen syrjinnän estäminen.
Dobbyn sukka
– Rakastan Harry Potteria! Samaistun Dobbyyn, joka on kotitonttu, ja hänen lauseeseensa: ”Vapauta Dobby”. Opiskelen myös ihmisoikeuksia Bishkekin Kansainvälisessä koulussa, jota kutsumme ”Tylypahkaksi”.
Valkokasvoinen nainen mustassa hupussa
– Kun luin tämän kirjan Geishan muistelmat, olin kotona ja masentunut vammani takia. Se oli ensimmäisiä kirjoja, joita luin. Minulla ei ollut silloin vielä paljon ystäviä. En ajattele geishoja kirjassa prostituoituina, heillä on oma maailmansa.
Google
– Setäni antoi tämän tarran minulle, siksi se on tässä. Googleen liittyy kyllä hauska tarina. Kummipoikani tuli luokseni ja kysyi missä on google. Näytin hänelle nurkkaa, sillä google on melkein sama sana kuin nurkka venäjäksi. En ymmärtänyt, että veljenpoika halusi googlata, ei mennä nurkkaan…
Buddha
– Buddhalaisuus ei ole uskontoni, mutta olen opiskellut buddhismia paljon. Pidän siitä kovasti. Uskon karmaan ja toiseen elämään.
Murmeli
– En oikein tiedä miksi minulla on tämä tarra. Sain sen Dobby-tarran kylkiäisiksi ja laitoin vain läppäriin. Murmelilla on kainalossaan huispauksen kultainen sieppi.
Paha silmä
– Tämä on kulttuurinen tapa Kirgisiassa: merkkiä laitetaan vaatteisiin välttämään pahaa silmää. Oma lähestymistapani elämään on tieteellinen. En usko pahaan silmään, mutta tykkään merkistä, sillä se kuuluu kulttuuriimme.
Voitonmerkki
– Tämän tarran teksteissä tiivistyvät minun ajatukseni. Rakastan tätä tarraa. Minulla on myös sekä vammaisia että vammattomia ystäviä.
Pyöreä venäjänkielinen tarra
– Tarrassa lukee ”Taistele ihmisoikeuksiesi puolesta!”Teksti on minun elämäni ohjenuora. Haluankaikkien äänet kuuluviin!
Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia kumppaneita. Tuellasi he saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Tule kummiksi!
Vika Birukova Вика Бирукова, PR manager of Ravenstvo with her laptop. Shyrak office, Bishkek, Kyrgys.
